Pyörittelin tässä vasta käsissäni jotain kuvatuotteistani ja pysähdyin tarkemmin miettimään siinä olevaa Avainlippua, tuota kotimaisesta työstä kertovaa symbolia. Siinä sitten pohdiskelin iltapuhteinani syvemmin sen merkitystä, kuten tuotteiden kotimaisuutta ja paikallisuutta ylipäätään.

Minulle itselleni Avainlipulla on toki suuri merkitys. Olen ylpeä siitä, että suurin osa kuvat...

Otsikosta en ota kunniaa itselleni. Se on juhlistamme jutun Häät-lehteen tehneen toimittajan Tanja Hakalan käsialaa. Mielestäni kauniisti muotoiltu ja tuo esiin myös Kainuun meren eli Oulujärven tärkeän roolin juhlapaikkamme näyttämönä.

Niistä juhlista on jo vuosi.

Silti tuntuu, kuin ne olisivat olleet vasta eilen, niin tuoreessa muistissa on kaikki päivän aikana koetut hetket. Va...

Rakastan Suomen vuodenaikoja jokaista omalla tavallaan, mutta erityisesti sydäntä sykähdyttää kaksi eri taitekohtaa: kun talvi kääntyy kevääksi ja kun kesä vaihtuu syksyksi. Nyt on käsillä tuo jälkimmäinen hetki, kun luonto pukee ylleen syksyn sävyjä. Aurinkoiset mutta viileähköt, jopa pakkasenpuraisemat, väriloiston kyllästämät syysaamut ovat parasta mitä Suomen sääolosuhteet vo...

En yleensä harrasta oman mukavuusalueeni ulkopuolella oleilua ihan tarkoituksellisesti, sillä masokismi ei kuulu suosikkipuuhiini. Miksi kiusata itseään turhaan, ellei ole pakko? Tänä kesänä olen kuitenkin ylittänyt tuon aluerajan moneen otteeseen, koska oli tarpeeksi motivoivat syyt. Kuuntelen musiikkia sujuvasti genrestä toiseen enkä ole sillä tavalla rajoittunut, mutta yksi su...

Takana on taas yksi kesäpäivä, joka taittuu kohti iltaa. Paltaniemellä työtilojeni ikkunasta näkyy laitumella märehtivä lypsykarjakatras. Kuuntelen kellon raksutusta samalla kun istun työkoneen äärellä. Kursori vilkuttaa vaativasti tyhjyyttään huutavalla näytöllä. Mielessä pyörii niin paljon kaikenlaista, että on haastavaa keksiä mistä edes aloittaisi.

Yritän kuitenkin.

Kuten jo u...

"Onko pakko?" sanoin ensimmäisenä, kun piti alkaa vuodenvaihteessa päättämään, että no mihin sitä häämatkalle.

"Mehän käytiin jo Kolilla".

Tämä kertonee riittävästi siitä, millainen maailmanmatkaaja noin yleisesti ottaen olen. Viihdyn kotona, ei se väärin ole. Minusta nähtävää riittää paljon lähelläkin ja kotikonnuillakin on paljon uutta koettavaa. Matkailu on minulle stressaavaa k...

Kevät on toden teolla taittanut talven ikeen takatalven jäljiltä ja luonto puskee kesää kohti niin vauhdilla, ettei meinaa perässä pysyä. Puiden lehdet kasvavat silmissä, kukat kohoavat maaperästä ja koko ympäristö herää eloon.

Vaikka läsnäoloni sosiaalisessa mediassa ja ylipäätään missään muualla kuin omissa askareissani on ollut varsin vajavaista viime aikoina, en ole sentään ai...

Onneksi on kevät.

Solisevat purot, sirkuttavat lintukuorot, lumen alta paljastuvan mullan tuoksu, auringon lämpö, lisääntyvä päivänvalo, maasta esiin puskevat ja kukoistukseen puhkeavat kukat, heräävä luonto...

Alkusyksyn ohella nimenomaan kevät on minulle toukokuun lapsena ollut aina kaikista voimaannuttavinta aikaa vuodesta. Etenkin nyt tähän saumaan kevään tuoma energia on ollut...

Rusala on sen nimi.

"Se" on käsin veistetyistä hirsistä kasattu kehikko, josta rakennettiin 1870-luvulla talo Paltaniemen maisemiin, Kajaanin kupeeseen. Eino Leinon synnynsijoille, Kainuun kulttuurin kehdoksikin kutsuttuun maalaiskylään. Äitini synnyinkoti.

 Ilmakuvan on kuvannut Kaleva Kovalainen.

Rusala heti etualalla, sininen talo puiden suojassa.

Kauan se on siinä maailman menoa...

Tämä kirjoitus on tehnyt tuloaan jo pitkään, mutta en vain ole saanut itsestäni tarpeeksi irti niin paljoa että olisin kyennyt haluamani yhteen blogikirjoitukseen tiivistämään. En siihen varmaan kykene nytkään, mutta yritän kuitenkin, josko tästä olisi jollekin muulle saman asian kanssa kamppailevalle apua - etenkin kun en ole ehkä se kaikkein tyypillisin esimerkki erityisherkäst...