Postikortin matka maailmalle

Miten postikortti kulkee matkansa aina suunnitteluvaiheesta lopulliseen sijoituspaikkaansa kuluttajan käsiin? Mitä eri vaiheita se käy läpi? Itsellä tästä toki varsin hyvä käsitys oli jo ennestään, mutta halusin selvittää asiaa vielä vähän tarkemmin.



Omat korttini painetaan kotimaassa, keski-Suomen Keuruulla. Otavan vanhassa painotalossa on painotalo Printekin toimipaikka, samassa yhteydessä Linnapaperin kanssa, joka korttejani ym. kuvatuotteita kustantaa & jakelee. Olen painattanut Printekillä vuosien varrella jos jonkinlaista, korttien ym. ohella myös mm. julisteeni ovat siellä painettuja. Kävin paikan päällä syventymässä kortin kulkureitin saloihin.


Otavan vanha painotalo Keuruulla.

Hommahan alkaa tietysti suunnittelusta. Ensin täytyy olla idea, mitä korttiin painetaan. Näitä aihioita minulla on työn alla aina monia - joihinkin on valmiina teksti, muttei vielä kuvaa ja joihinkin taas on kuva tiedossa, mutta teksti puuttuu. Aiheet työstän itse, mutta otan vastaan toiveita eri aihealueista, ja niitä ihmiset varsin ahkerasti minulle kertovatkin. Viimeisimpänä on toivottu mm. isovanhemmuuteen sopivaa korttia ja opettajalle lukuvuoden päätteeksi annettavaa kiitoskorttia. Näitä sitten aina toteuttelen resurssien rajoissa. Tällä kertaa painatin jo varastosta loppuneen Kajaani-kortin lisäksi pari muuta paikkakuntakorttia sekä pari näytekorttimallia esitteen sijasta asiakkaille jaettavaksi.



Painosta tuli sekä Kajaani-, Vuokatti- että Paltaniemi-kortteja.


Kun olen saanut työstettyä tuotantoon sopivan mallin, kuva ja teksti editoidaan koneella painokelpoiseen muotoon ja valmiin aineiston lähetän Printekille, jossa se tietokoneella asemoidaan oikein painoa varten. Samalla laitetaan nykyaikainen digipainokone käyntiin, jossa se tovin lämpiämisen jälkeen on valmiina urakkaan.


Xeroxin digipainokone Printekillä.

Paperilaaduissa on mistä valita, tosin itse olen alusta asti halunnut käyttää samaa, tekstuuripintaista ja paksua taidekartonkia, vaikka se ei ole painomateriaalina halvimmasta päästä. Itselle on kuitenkin todella tärkeää se, miltä kortti tuntuu kädessä.


Erilaisia paperilaatuja Printekin hyllyssä.

Painokoneen sisällä on valtavasti erilaista tekniikkaa. Siitä en lähde puhumaan mitään koska aiheesta juurikaan en tiedä, paitsi sen verran jäi mieleen että perinteisen offset-painokoneen sijaan (joissa muste on nestemäisenä), tässä digimallissa värit ovat hyvin hienoa jauhetta. Koneen lämpöyksikkö sitten "polttaa" jauheen kortin pintaan kiinni, mikä mahdollistaa sen, että kortti on heti käyttövalmis kun se tulee "uunista ulos". Perinteisin menetelmin painettua korttia pitää ensin hyvä tovi kuivatella, eikä painaminen muutenkaan ole niin yksinkertaista (offset-koneesta lisää alempana).



Joka mallista tehdään ensin koevedos, josta tarkastetaan että leikkausmerkit ym. ovat kohdillaan ja värisävyt ovat oikeat.



Kun vedos näyttää hyvältä, annetaan painokoneen tehdä työnsä ja laitetaan kartongit tulostumaan. Siinä ei kauaa menekään, sillä painokone sylkee ulos näitä arkkeja (joissa yhdessä on 6 korttia) tiuhaa tahtia.



Kun arkit ovat tulleet painokoneen läpi, ne vied