Miten postikortti kulkee matkansa aina suunnitteluvaiheesta lopulliseen sijoituspaikkaansa kuluttajan käsiin? Mitä eri vaiheita se käy läpi? Itsellä tästä toki varsin hyvä käsitys oli jo ennestään, mutta halusin selvittää asiaa vielä vähän tarkemmin.
Omat korttini painetaan kotimaassa, keski-Suomen Keuruulla. Otavan vanhassa painotalossa on painotalo Printekin toimipaikka, samassa yhteydessä Linnapaperin kanssa, joka korttejani ym. kuvatuotteita kustantaa & jakelee. Olen painattanut Printekillä vuosien varrella jos jonkinlaista, korttien ym. ohella myös mm. julisteeni ovat siellä painettuja. Kävin paikan päällä syventymässä kortin kulkureitin saloihin.
Hommahan alkaa tietysti suunnittelusta. Ensin täytyy olla idea, mitä korttiin painetaan. Näitä aihioita minulla on työn alla aina monia - joihinkin on valmiina teksti, muttei vielä kuvaa ja joihinkin taas on kuva tiedossa, mutta teksti puuttuu. Aiheet työstän itse, mutta otan vastaan toiveita eri aihealueista, ja niitä ihmiset varsin ahkerasti minulle kertovatkin. Viimeisimpänä on toivottu mm. isovanhemmuuteen sopivaa korttia ja opettajalle lukuvuoden päätteeksi annettavaa kiitoskorttia. Näitä sitten aina toteuttelen resurssien rajoissa. Tällä kertaa painatin jo varastosta loppuneen Kajaani-kortin lisäksi pari muuta paikkakuntakorttia sekä pari näytekorttimallia esitteen sijasta asiakkaille jaettavaksi.
Kun olen saanut työstettyä tuotantoon sopivan mallin, kuva ja teksti editoidaan koneella painokelpoiseen muotoon ja valmiin aineiston lähetän Printekille, jossa se tietokoneella asemoidaan oikein painoa varten. Samalla laitetaan nykyaikainen digipainokone käyntiin, jossa se tovin lämpiämisen jälkeen on valmiina urakkaan.
Paperilaaduissa on mistä valita, tosin itse olen alusta asti halunnut käyttää samaa, tekstuuripintaista ja paksua taidekartonkia, vaikka se ei ole painomateriaalina halvimmasta päästä. Itselle on kuitenkin todella tärkeää se, miltä kortti tuntuu kädessä.
Painokoneen sisällä on valtavasti erilaista tekniikkaa. Siitä en lähde puhumaan mitään koska aiheesta juurikaan en tiedä, paitsi sen verran jäi mieleen että perinteisen offset-painokoneen sijaan (joissa muste on nestemäisenä), tässä digimallissa värit ovat hyvin hienoa jauhetta. Koneen lämpöyksikkö sitten "polttaa" jauheen kortin pintaan kiinni, mikä mahdollistaa sen, että kortti on heti käyttövalmis kun se tulee "uunista ulos". Perinteisin menetelmin painettua korttia pitää ensin hyvä tovi kuivatella, eikä painaminen muutenkaan ole niin yksinkertaista (offset-koneesta lisää alempana).
Joka mallista tehdään ensin koevedos, josta tarkastetaan että leikkausmerkit ym. ovat kohdillaan ja värisävyt ovat oikeat.
Kun vedos näyttää hyvältä, annetaan painokoneen tehdä työnsä ja laitetaan kartongit tulostumaan. Siinä ei kauaa menekään, sillä painokone sylkee ulos näitä arkkeja (joissa yhdessä on 6 korttia) tiuhaa tahtia.
Kun arkit ovat tulleet painokoneen läpi, ne viedään leikkuriin. Tämä on ihan puhdasta käsityötä. Korttiarkit asetellaan tarkasti paikoilleen ja ne leikataan oikeaan kokoon, eli minun korttien tapauksessa 14 cm x 14 cm kokoisiksi.
Joihinkin malleihin tehdään myös kulmapyöristys. Mielestäni se antaa kortille ilmettä ja huolitellumman ulkonäön, ja poistaa korttien kulmien taittumisongelman. Pieniin määriin pyöristys tehdään oheisen kaltaisella laitteella myöskin ihan käsityönä.
Suurempien erien kohdalla tarvitaan järeämpiä otteita. Apu löytyy yläkerrasta, jossa on valtava sali täynnä erilaisia painokoneita.
Alla näkyvällä laitteella - joka on jostain noin 70-luvulta, mutta on soiva peli edelleen - voidaan stanssata suuretkin korttimäärät. Eli pyöristää kulmat tai muutenkin leikata mihin muotoon tahansa.
Linnapaperilla on mm. pyöreitä ja sydämenmuotoisia kortteja, joita varten on tehty omat stanssit. Stansseja voi siis tehdä millaisia vain jos ei painosta valmiina sopivaa löydy, mutta sellaisen tekeminen on oma kustannuseränsä - hintaa tulee reilut parisataa euroa.
Hyllystä löytyi sadoittain erilaisia ja mitä moninaisemman muotoisia stansseja.
Kun korttien painosmäärät alkavat nousta useisiin tuhansiin kappaleihin, niin digipainokoneen sijasta alkaa olla järkevää painaa kortit sillä perinteisellä offsetillä. Alakuvassa näkyy offset-painokone.
Offset-koneessa jokainen väri painetaan omalla painolaatallaan. Näidenkin koneiden toimintaperiaatteista sain hyvin yksityiskohtaisen selonteon, mutta en sitä niin sanatarkasti muista, että osaisin sen tähän ymmärrettävästi toistaa, joten jätän tarkemmat selonteot väliin. Tiivistettynä kuitenkin, että omatkin kortit painetaan pääsääntöisesti digipainolla. Itse olen kerran teettänyt yhden korttierän offsetinä, mutta korttien määrän piti olla melko suuri, koska pientä erää ei ole kustannuksellisesti järkevää offsetinä tehdä. Tykästyin itse kuitenkin digipainokoneen jälkeen jopa enemmän, ja mielellään nykyään sillä kortit painatankin. Offsetinä väriaine imeytyy enemmän kortin huokosiin ja tekee siten haaleammat sävyt, kun taas digipainon väri jää kortin pintaan ja saa sävyt toistumaan syvempinä.
Kun korttien kulmat on stanssattu, ne niputetaan nätisti vyötteellä kiinni.
Siihenkin löytyy oma laite.
Seuraavaksi kortit matkustaa saman rakennuksen käytävän toiseen päähän, Linnapaperin tiloihin, varaston hyllyille. Ja niitä hyllyjä on paljon. Joka kortilla on oma tuotenumeronsa, joten korttien valtaisasta määrästä huolimatta niiden lajittelu ja löytäminen sujuu saumattomasti.
Omat korttini on yksilöity AK-alkukirjaimilla ja sen perässä olevalla juoksevalla numeroinnilla.
Myös esimerkiksi magneetit löytyvät omalta hyllyltään samalla logiikalla järjesteltynä, kuten myös adressit, kalenterit ja muut valikoimiin kuuluvat tuotteet.
Varaston työntekijät sitten pakkailevat ja postittavat tuotteita tilausten mukaan. Linnapaperilla on useita alueellisia myyntiedustajia ympäri Suomen, jotka kiertävät jälleenmyyntipaikkoja läpi ja välittävät tilaukset eteenpäin. Näin kuvatuotteet aloittavat matkansa maailmalle, esille telineisiin kautta maan moniin marketteihin, myyntipisteisiin ja lahjatavaraliikkeisiin. Siitä ne tarttuvat sitten kuluttajien kätösiin ja tuovat iloa vastaanottajilleen.
Kuten tästä ketjusta voi päätellä, kortti työllistää monia eri alan osaajia valmistumisensa aikana. Ei vain minua, joka sen mallin maailmalle ideana lähetän, vaan myös mm. painotalon eri työntekijät, kustantamon väen aina hallinnosta varastoon ja laskutukseen sekä myyntiedustajiin ja myös lopullisen jälleenmyyntiliikkeen väen. Välillisesti myös vaikkapa kartonkia valmistavan tahon, Postin työntekijät sekä valmistukseen vaadittavan laitteiston valmistajat. Vaikutus on suuri, ja mitä enemmän siitä voidaan hyödyntää kotimaassamme, sitä enemmän se työllistää meitä kaikkia.