Kuluneet viikot ovat olleet kaikin puolin kummallista aikaa tiedätte-kyllä-minkä takia. Vastaavaa ei ole nähty sitten koko Suomen lähihistorian rauhanajan varrella. Suomi on käytännössä kiinni ja kansalaiset karanteenissa, eikä loppua ole näköpiirissä. Koska hirtehishuumori on aina ollut keinoni selvitä koettelemuksista, koetan nytkin selvitä näistä - toivottavasti lyhytkestoisista - poikkeusoloista sen turvin;
tätä sohvalla makuuta vartenhan sitä on koko ikä harjoiteltu!
Vihdoinkin on meidän introverttien valtakausi!
Vakavasti ottaen, eihän tämä hauskaa ole. Mieluummin sitä eläisi ihan tavallista arkea. Kaikesta olen kylläkin halunnut kaivella aina ne pienet, hyvät puolet, oli tilanne sitten miten synkkä tahansa, sillä vaikeuksissa vatvominen ei hyödytä mitään. On asioita, joihin ei yksinkertaisesti yksin voi vaikuttaa, ja niihin täytyy vain mukautua. Itse koen pääseväni kohtuullisen helpolla, vaikka työt tämä tilanne onkin jäädyttänyt tyystin ja talouspuoli sakkaa nyt toden teolla. Mutta minulla ei ole valtavia kiinteitä kuluja katettavana, kuten monilla yrittäjillä on. Minulla ei ole laumaa erityislapsia kotona kaitsettavana. Asun ja viihdyn muutenkin maalla ja omissa oloissani, joten normiarkeani tämä ei juurikaan järkytä. En siis valita, vaan teen minkä osaltani pystyn ja toimin kuten ohjeistettu on, ja odotan jo varovaisesti valoa tunnelin päässä saapuvaksi.
Vaikka olen aina tykännyt leipoa, nyt siihen on ollut aikaa aiempaa enemmän - ja aihettakin, sillä siten ei tarvitse leivonnaisten takia lähteä turhaan kylille ja kauppoihin kurvailemaan.
En muista mistä sain joskus aikoja sitten erään piirakkapohjan reseptin, mutta se on ollut jo vuosikausia kestosuosikkini, koska:
A) se on äärimmäisen helppo - mitään ei tarvitse vatkata, kaikki vaan sekaisin ja sillä selvä
B) se muuntautuu muitta mutkitta kaikenlaisiin makeisiin piirakoihin.
Olen tehnyt sillä niin omena-, mustikka-, vadelma-, puolukka-, raparperi- ja ties mitä-piirakkaa. Ja se on oikeasti hyvää, säilyykin hyvin - jos vain malttaa olla syömättä kaikkea kerralla. Nyt tein siitä oheisen omenaversion.
Sen verran terästin ohjetta (ohessa alempana) että laitoin taikinaan mukaan vähän kardemummaa, joka käy hyvin omenan kanssa. Tai oikeastaan minkä tahansa kanssa. Mutta etenkin omenan.
Tässä piirakan resepti puolukkaversiona, mutta täytettä voi tosiaan varioida aivan mielin määrin, pohja käy tuollaisenaan kaikkeen. Oheisesta määrästä tulee perinteinen, pyöreä piirakkavuoallinen, pellilliseen tuplataan määrät. Etenkin puolukkapiirakkaan tuo murupäällinen on hyvä lisä, koska se tuo kirpeälle marjalle makeutta, mutta laitan sitä usein muihinkin piirakoihin.
Laitanpa jakoon myös yhden toisen suosikkileivonnaiseni reseptin, joka puolestaan sulautuu moniin suolaisiin piirakoihin. Olen leiponut sillä jo kohta 20 vuotta saadessani sen aikoinani ex-anopin lahjaksi antaman kokkauskirjan mukana, joten ohje on hyväksi todettu! Se on suosikkini siksi, koska siinä on vähemmän rasvaa kuin monissa muissa piirakkapohjissa, ja osa jauhoistakin korvaantuu perunamuusijauheella, mikä antaa sille ruokaisuutta ja mukavan, helposti leivottavan rakenteen. Oheisessa reseptissä olen leiponut siitä kasviskierteitä, mutta usein teen myös kinkku- tai kalakierteitä, tässäkin täytettä voi muunnella aivan mielensä mukaan. Jos ei halua tehdä kierteitä, samalla ohjeella voi tehdä myös perinteisen mallisen peltipiirakan.
Helmikuisessa blogipäivityksessä jaoinkin joitain lähiaikojen leipomuksia, kuten kätevät kaurapuurosämpylät, nyt testasin sitten vähän ravintosisällöltään köyhempiä, mutta maultaan ja rakenteeltaan erittäin hyviä sämpylöitä. Resepti on täältä. Kuten sieltäkin voi lukea, sämpylöistä tulee sopivan sitkeitä mutta pehmeitä ja pinnaltaan rustiikkisen rapeakuorisia, eli juuri sellaisia kuin niiden mielestäni pitää olla. Minähän olen erittäin valikoiva leivänsyöjä, kuten kaikki lähimpäni tietävätkin. Massatuotettu pussileipä ei minulle maistu vaan mieluummin olen kokonaan ilman, ja silloin jos/kun leipää syön, sen pitää olla spesiaalia. Suosikkejani ovat Pekka Heikkisen tervaleipä & ärjän leipä sekä Kotileipomo Sydänjuuren hapanjuureen leivotut leivät, kuten savujuusto-yrttileipä.
Niiden puutteessa vaikkapa nämä sämpylät ovat oiva korvike.
Näin kotikaranteenissa on itsellä virikkeinä ne mitkä yleensä muutenkin, mutta enenevässä määrin vain - leipomisen ja lenkkeilyn lisäksi lukeminen on mitä parhainta viihdykettä. Ostin itselleni nämä Satu Rämön & Hanna Valtarin tekemät opukset Unelmahommissa & Unelmaduunarin tilipäivä, jotka eivät vain liippaa läheltä omaa työtä, vaan ovat kuin omasta elämästä kirjoitettuja. Olen saanutkin näistä paljon ideoita ja intoa vastaisen varalle oman toiminnan kehittämistä ajatellen. Suosittelen suuresti jokaiselle luovan työn tekijälle & oman tien kulkijalle!
Lisäksi luen tällä hetkellä mm. näitä musiikkiaiheisia, elämänkerrallisia kirjoja KISS:in ja Rammsteinin jäseniltä, onpa pinossa valokuvasalan kirjallisuuttakin sekä mm. Jokanaisen juoksukirja lenkkeilyharrastusta buustaamaan. Lisäksi vino pino ristikkolehtiä, joiden rustaaminen on itselle jokailtainen rutiini ennen yöpuulle menoa.
Tuli muuten kerrankin oltua kaukaa viisas, kun tuossa helmikuun alussa hankittiin kotikuntoiluun kunnon kapine. Kaupungin laitamilla asuessani tuli käytyä tiheään kuntosalilla ja itse viihdyin etenkin crosstrainerin äärellä, mutta täältä sivummasta käsin ei aina kehtaa hommautua asioikseen kaupungille sen takia. Siksi satsattiin kotikäyttöiseen versioon. Olen joskus joitain halpoja rempuloita testannut, mutta niillä saa hien sijasta pintaan vain hermot. Löysin kuitenkin kunnon kapineen, millä saa aivan salitreeneihin verrattavan rääkin, mutta laite ei vie kuitenkaan niin valtavasti tilaa. Ihan pieneenkään tilaan se toki ei mahdu, mutta omassa kategoriassaan varsin kompakti. Kyseessä on tämä laite (näkyy olevan nyt hyvässä tarjouksessakin): https://www.kuntokauppa.fi/fitnord-hiker-300f-crosstrainer-etuvetoinen
Nythän mainostettiin kuntoilulaitteiden tekevän kauppansa näin karanteeniaikaan, kun kuntosaleilla ei ole suotavaa liiemmin treenata, joten iso peukku täältä tälle laitteelle.
Loppukevennyksenä vielä vähän jotain muuta kuin kokkailuja, kuntoilua ja kirjoja.
Keuruun taannoiselta työreissulta palatessani pyörähdin juuri sopivasti matkan varrelle osuneessa Hirvaskankaan huutokapassa. Ajellessamme Uuraisten kohdalle oli perjantai ja kello noin 16.30, ja muistin että siellähän on aina perjantaisin kuudelta huutokauppa. Kurvaus pihaan ja eikun tutustumaan. Pihalla oli tv-yhtiön väkeä, eli alkamassa olivat mitä ilmeisimmin Huutokauppakeisari-ohjelman nauhoitukset. Väkeä kerääntyi muutenkin paikalle pikkuhiljaa koko tilan täydeltä.
Meno oli leppoisaa ja juteltiinkin vähän sekä Akin & Helin että Markun kanssa, joka innostui esittelemään nikkaroimaansa taimien kasvatuskaappia, kun kerroin että itsekin nikkaroin paljon kaikenlaista puusta (ja vähän myös muusta). Ja viereemme istui tv:stä tuttu Etupenkin Erkki, jonka kanssa oli hyvin mukava rupatella kaikenlaista.
Mietin siinä näyttötunnin ollessa käynnissä, että löytyisikö mukaan mitään ostettavaa. Tarjonta oli suurilta osin lasia ja muuta esinettä, jolle itsellä ei ole tarvetta. Siinä sitten kuitenkin kiinnitin huomioni Matti Nykäsen käyntikorttiin, jota keskittyneenä katselin. Kuulin, että se on sinänsä harvinainen, että ei ole koskaan ollut yleisessä jaossa, vaan on ollut ihan vain Matin lähipiirille tarkoitettu kortti. Paikalle pölähti kuvausryhmä, joka halusi kuulla muutaman sanasen siitä, miksi kyseinen tuote kiinnostaa ja aionko sitä huutaa. Menin siinä ihan hämilleni kameran ja mikrofonin osoittaessa kohti ja sönkötin jotain sekavaa takaisin, ja kohteen tullessa huutokaupan edetessä myyntiin sitä sitten huudettiin ihan extempore jokusen muun kiinnostuneen lisäksi. Sehän sattui sitten lähtemään sieltä mukaan neljääkymmentä käypää valuuttaa vastaan ja kuvausryhmä halusi kuulla myös jälkikommentit. Nyt on sitten kortti komeasti kehyksissä kotona ja voi aina sitä vilkaistessaan muistella hetken maamme kuuluisinta mäkisankaria.
Muutama videoklippi huutokaupasta löytyy oman Instagram-profiilini (anukovalainen) kohokohdista Elämääni-osiosta, jos kiinnostaa tsekata.
Nyt eletäänkin sitten aikoja, jolloin huutokaupat ja kaikki muutkin sosiaaliset kanssakäymiset on pistetty jäähylle odottelemaan sopivampaa hetkeä. Monet odotetut kevään tapahtumat ovat nyt jäissä mikä toki on harmi, mutta tässä tilanteessa tarpeen. Toivotaan, että toimilla on tehoa ja tavallinen arki alkaisi taas rullaamaan. Sitä odotellessa, malta sinäkin suojata itsesi ja muut sinnittelemällä sisukkaasti kotosalla!