Meillä vietettiin nyt varsin perinteinen suomalainen joulu, hirsipirtissä, jouluruokien äärellä ja ystävien & sukulaisten kanssa yhdessä.
Vuosi 2019 on jäämässä historiaan, samoin koko 2010-luku.
Alkava vuosi kirjoitetaankin sitten 2020. Hassua.
Tähän pitäisi nyt varmaan riipaista muutama syväluotaava ja henkevä kooste kaikesta vuoden varrella koetusta ja opitusta, kuten on tapana aina näin uudenvuoden kynnyksellä. On kuitenkin mielestäni aikaista vielä sanoa, mitä tämä vuosi opetti (vai opettiko mitään), ehkä se selviää kun aikaa kuluu.
Kaikenlaista tuli kuitenkin nähtyä & tehtyä. Jos jotenkin tätä vuotta pitäisi kuvailla, sanoisin että tapahtumarikas ja tiivistahtinen. Tuli rempattua asuntoa, myytyä asunto, rempattua samaan aikaan tätä nykyistä kotia ja ostettua se (oli jo ainakin 15. muutto minun elämässä, toivottavasti nyt saa pitää siitä hommasta huilia), pyöritettyä yritystoimintaa (välillä vähän liiankin kovalla intensiteetillä), käytyä kiertämässä & katsomassa Suomessa kolme kovaa keikkasettiä (joka on minulle todellista mukavuusalueeltani poistumista), häälomailtiin Kroatiassa ja tasapainoteltiin olosuhteisiin nähden mielestäni varsin kohtuullisesti kaiken kaaoksen keskellä. Kahlattiin läpi loskaisten lenkkipolkujen, luovittiin läpi ruuhkaisten markettijonojen. Todellista arjen sankaruutta se.
Loppuvuodesta piti ottaa vähän happea ja huilata tovi, kun taas kerran onnistuin ajamaan itseni työn puitteissa ylikuormitukseen. Vaikka olenkin nyt jollain tasolla oppinut omaksumaan tietynlaisen tasapainon työn ja vapaa-ajan välille ja oppinut tulkitsemaan itseäni, milloin koppa alkaa ylikuormittua ja tahtia täytyy höllätä (en täydellisesti todellakaan, kuten loppuvuoden saikkuloma sen näytti), niin tietynlaista hetkessä elämisen ja heittäytymisen ominaispiirrettä en kuitenkaan itsestäni halua hävittää. En, vaikka se suurella todennäköisyydellä ajaa minua jatkossakin tällaisiin tilanteisiin, jossa peli on vihellettävä tauolle aina välillä. Ne on minulle kuitenkin myös niin suuri voimavara ja luovuuden lähde, joten tässäpä sitä on koettettava tasapainoilla ja kahlattava pitkin kultaista keskitietä.
"Kaikkea muuta kunhan ei vaan nukkuvaa puolikuollutta elämää", sanoi Minna Canth ja se on totta se!
Minulla on ehtymätön tarve oppia uutta, kokea asioita, tehdä ja nähdä seuraukset - joskus onnistun, joskus en, mutta kaikesta opin jotain. On kurjaa nähdä, miten monet aikuiset ovat elämän piekseminä kadottaneet uteliaisuuden elämää kohtaan ja uskalluksen hypätä tilanteisiin. Mitä sitten vaikka kaatuu tai mitä siitä mitä muut ajattelee?
Oikeasti,
m i t ä v ä l i ä ?
Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Miksi niin monet antaa erilaisten pelkojen rajoittaa heitä elämästä ja tekemästä iloa tuovia asioita? Mistä kaikki se kyynisyys kumpuaa? Siinäpä mietittävää itse kullekin, jos omalla kohdalla kolahti.
Jo vain, niin se vaan joulukin taas meni. Ja kohta tekee olkipukit ja tontut ikkunalaudoilla tilaa tulppaaneille ja pajunkissoille. Maltetaanpas nyt kuitenkin hetki vielä fiilistellä tätä joulun & talven aikaa. Vaikka se nyt tuntuisi raskaalta laahustaa pimeyden keskellä ja kaukana haaveissa häämöttävät helteiset hiekkarannat, niin kyllä sitä moni meistä kaiholla kaipaa talven tunnelmaakin sitten, kun se ei ole käsillä.
Meillä vietettiin nyt varsin perinteinen suomalainen joulu, hirsipirtissä, jouluruokien äärellä ja ystävien & sukulaisten kanssa yhdessä. Joulukinkun tein ekaa kertaa ikinä perikainuulaisesti palvaamalla savusaunassa. Sen taidon isä osasi, mutta ei sitten tullut koskaan kysyttyä tarkempia tietoja, joten jouduin sitten tekemään melkoisen työn kerätessäni taustatietoa kaikilta tutuilta, kirjaston hyllyistä ja netin syövereistä. Onneksi itse savusaunan lämmitys on jo kuluneen vuoden aikana ehtinyt tulla tutuksi ja se hoituu jo rutiinilla. Ei onneksi mennyt vaivannäkö hukkaan, sillä lopputulos oli parempi kuin osasin kuvitellakaan. Samoin lohta palvattiin saunassa iso määrä, niin itselle kuin tutuillekin.
Vaikka monessa asiassa olen kaukana perinteisestä, joulun olen joka vuosi viettänyt näissä samoissa merkeissä. Niin vahvasti ovat joulun muistot jo lapsuudesta mieleen iskostuneet ja niin monet pienetkin asiat palauttavat mieleen sen lapsen, joka nenä kiinni ikkunassa odotti joulupukkia saapuvaksi. En osaa kuvitella, miten voisin edes päästä joulun tunnelmaan ilman lunta, lahjapapereiden ja pakkausteipin tuoksua, pipareita ja joulutorttuja, kynttilöiden polttelua ja koristeiden ripustelua, ne ja monta muuta pientä juttua ovat olleet osa omia jouluna aina. Edes yhtään täysin lumetonta joulua en muista, meillä täällä Kainuussa sitä on aina ollut. Ehkä pitää kokeilla joskus repäistä rohkeasti ja lähteä joihinkin tyystin eri maisemiin jouluksi, niin saisi vähän uutta näkökulmaa asiaan.
Puoli vuotta työn alla ollut meidän yksi autokin sai lopussaan taas leiman paperiin. Ja uuden maalipinnan, ja paljon uusia osia. Yksi projekti vähempänä, monta vielä edessä. Minun auto pitäisi seuraavaksi ottaa käsittelyyn. Sitten on vielä jenkkiauto odottamassa huolenpitoa ja huoltoa. Kesällä aloitettu tytön kioskiprojekti odottaa loppuviimeistelyjä ja avajaisia. Halkoliiteriin pitäs tehdä katto. Itse asiassa taloonkin pitäisi tehdä uusi katto. Siihen pitäisi tehdä kyllä vähän kaikkea muutakin. Grillauspatio pihalle ois kiva. Ja palju.
Niin ja autotalli. Se meiltä vielä puuttuu. Sehän se myös pitäisi tehdä tuohon pihaan. Pari kesälammasta ois kiva. Niille aitaus ja katos. Kunnon kasvimaa. Vaikka viimekesäinen kokeilu todistikin, että helpommalla ne vihannekset sieltä marketista saa, niin pitäisikö sitäkin vielä kuitenkin kokeilla. Työjuttuja, niitä sitä vasta pitäisikin. Kaikenlaista pitäisi. Ehkä kuitenkin mennään pienin askelin, tehdään mitä keretään ja jaksetaan. Mitä ei, se joutaa vielä vähän odottaa.
Juhlallinen loppusitaatti voisi olla vaikka, että kiitos 2019, olit ihan jees. 2020, just hold my beer! Täältä tullaan.
Voisin melkein taputtaa ihan itseäni olalle tästä kaikesta hyvästä. Hyvin vedetty hei! Kokeile sinäkin, sillä etköhän ole sen ansainnut!
Hyvää alkavaa vuotta 2020 kaikille! Toivottavasti saan tutustua taas mahdollisimman moneen uuteen, mukavaan tuttavuuteen ja tehdä töitä kivojen ihmisten kanssa!