Wind of change eli muutoksen tuulia, lauloi jo Scorpions aikoinaan
ja samoihin sanoihin yhdyn itsekin, vaikkei nyt Klaus Meine varmasti laulun sanoja rustaillessaan samaistunutkaan ihan näihin tunnelmiin kuin minä nyt.
Vuosi toisensa perään olen toistanut (vieläpä tietoisesti, typeryyttäni) samaa kaavaa; olen koettanut pitää aivan liian montaa liettä tulella yhtäaikaa, ja lopputuloksena on aina se, että niistä yhdestäkään ei tule koskaan valmista vaan tuloksena on vain kasa pohjaan palanutta tuotosta. Joka kesän jälkeen koetan täysin kaikkeni antaneena rimpuilla takaisin tolpilleni ja ladata tyhjiin imettyjä akkuja täyteen vain tyhjentääkseni ne kohta taas uudestaan siinä samalla, kun lukemattomat työn alla olevat omat projektit odottavat valmistumistaan vuodesta toiseen.
Oman lisänsä tähän soppaan tuo se, että jo vuosia olen koettanut hakea konsteja oppia luovimaan tässä maailmassa, jonne en koskaan kokonaan ole kokenut kuuluvani. On tarvittu terapeuttia, lääketiedettä ja ties mitä taikakonstia, ja siltikin tekee tiukkaa. Osin itseni ja osin ammattilaisten avustuksella on diagnosoitu adhd:ta, erityisherkkyyttä ja ties mitä muuta, joka jotenkin selittäisi sen, miksi mukautuminen tähän yhteiskuntaan on niin kivikkoista. Sitä mukaa kun tietoisuus on viime vuosina lisääntynyt, läpi elämän jatkunut kipuilu on kyllä hieman helpottanut, muttei kokonaan kadonnut, ja oman paikan hakeminen sekä sen määritteleminen, mitä elämällään oikeasti haluaa tehdä, on viime aikoina vain korostunut. Nyt sitten syksyn mittaan olen koettanut kuuden kemikaalien tukeman vuoden jälkeen saada elämän sen verran seesteiseen tilaan, että pärjäisin pääni kanssa ilman keinotekoisia lääkeaineita. Saa nähdä kuinka käy, mutta täytyy kuitenkin kokeilla.
Siksikin on ollut pakko alkaa oikeasti tehdä tälle tilanteelle jotain.
Jos mitään ei muuta, mikään ei muutu.
Puntaroin kauan, mitkä kaikista niistä lukuisista työni osa-alueista antavat minulle eniten.
Vaikka olenkin rakastanut kaikkea mitä työkseni teen - enhän niitä muuten koskaan olisi alkanut tekemäänkään - kapasiteetti ei yhdellä ihmisellä vain riitä kaikkeen.
Siksi teenkin nyt pitkään ja hartaasti punnitun päätöksen ja lopetan suurimman osan asiakaskuvauksista. Toiminnan pääpaino siirtyy siis enemmän kuvatuotepuoleen ja niiden työstöön sekä omien projektien pariin.
Niin paljon kun olenkin saanut kokea hienoja hetkiä asiakkaille tehtyjen kuvausten parissa, en ole löytänyt niihin enää tarpeeksi sydämen paloa. Ja sitä siinä hommassa tottavie tarvitsee!
Teen toki jo sovitut kuvaukset, joita olen varovasti ottanut ensi kesään saakka, mutta uusia kuvauksia otan vastaan vain erittäin harkitusti. En siis tee totaalikieltäytymistä, vaan pikemminkin poimin rusinat pullasta siirtäen toiminnan painopisteen minulle sydäntä lähimpänä olevaan hommaan.
Jo pitkään olen tehnyt hiki hatussa kuvauskeikkoja muille ja niitä kuvatuotteita työstänyt kiireellä jossain välissä, vaikka kuvatuotteiden työstö on ollut se, joka itselleni antaa eniten. Raha ei koskaan ole ollut minulle merkittävä motivaatiotekijä, ja siksi en ole koskaan sen kokenut korvaavan sitä sydänveren vuodatusta, jonka kuvauksiin itsestäni annan - etenkään niissä tapauksissa, joissa asiakkaat ovat kieltäneet kuviensa käytön missään esillä. Koen tekeväni taidetta, en bisnestä. Niitä tätä kuvaushommaa ensisijaisesti liiketoiminnan näkökulmasta tekeviä löytyy varmasti monia, minun ei tarvitse olla yksi heistä.
Siksi koen suurta helpotusta sanoessani viimein ääneen sen, mitä jo kauan olen mielessäni miettinyt, mutten saanut aikaiseksi viedä käytäntöön.
Enkä tietenkään sano ei koskaan.
Kuka tietää, mitkä ovat tunnelmat vaikkapa vuoden tai parin päästä?
Ei kukaan, ja sehän se onkin tämän elämän suola.
En sulje pysyvästi mitään ovia, vaan jätän jo tutut ovet hieman raolleen ja katson, miltä maailma näyttää toisten ovien takana tietäen, että jos sydän niin sanoo, voin aina palata takaisin.
Nyt tähän saumaan sydän kuitenkin sanoo, että tämä on oikea päätös,
ja sydämen ääni on minun prioriteettilistallani aina ajanut järjen äänen ohi.
Lisää kuulumisia ja suunnitelmia laitan tulemaan tällä viikolla
uutiskirjeen mukana sitä tilaavien tiedoksi.
Comments