Tiedostan ja heti tähän alkuun tunnustan, etten todellakaan ole se kaikkein järjestelmällisin tekijä. Tyylini on mennä tilanteisiin takki auki ja toivoa parasta. Intoa ja tunnetta löytyy usein enemmän kuin järkeä. Luotan turhankin sokeasti siihen, että tulee mitä tulee, siitä selvitään ja kaikki järjestyy kyllä. Onneksi on kirjanpitäjä sekä muutama muu toiminnan tukipilari, joka pitää minut ja yrityksen pyörittämisen realiteeteissa ja kiskoo minut hetkellisesti pois pilvilinnoista leijumasta.
Vanhakin koira voi kuulemma oppia uutta, joten olen tietoisesti koettanut petrata tällä saralla ja käynyt yritysneuvojien pakeilla. Tykönä siis, pakkeja en onneksi ole vielä saanut (tuli ihan Fingerpori mieleen, heh).
Hain ja pääsin mukaan yrityskummitoimintaan, joka tarkoittaa sitä, että minua mentoroimaan tulee yritysmaailman ja elämän korkeakoulun läpikäynyt konkari. Alustavassa kummikartoituksessa minua katsottiin talousalan kivenkovan taitajan toimesta syvälle silmiin ja kysyttiin yrityksen lukuja. Paljonko tuottoa tulee mistäkin tulonlähteestä? Häh? Minähän vain meen ja teen. Mitä väliä sillä on mistä ne tulee, kunhan tulee sen verran että sillä elelee? Mutta hetkonen, enkös minä juuri tuohon ole monta kertaa toiminnassani kompuroinut - olen tehnyt kaikkea mikä eteen on tullut, ottanut vastaan kaikki suinkin vain kalenteriin sopineet toimeksiannot välittämättä siitä paljonko ne tuottaa suhteessa työmäärään, koettanut revetä vähän kaikkeen ja sitten toipunut tauolla kun pää on ollut tovin tiltissä kaikesta kuormituksesta. Raha on minulle verrattain mitätön motivaattori, mutta kun tämä maailma pyörii pätäkällä niin sitäkin täytyy taskussa olla, koska ei kaupan kassalla maksella maineella tai millään muullakaan kuin vain käyvällä valuutalla. Tämä on kuitenkin nyt jo neljättä vuotta ollut yhtäjaksoisesti pääasiallinen työni ja tulonlähteeni ja sitä ennenkin vähintään sivutoiminen työ, ei siis mikään vapaa-ajan harrastelupuuhastelu.
Otin sitten asiakseni vähän tarkastella toimintaani tarkemmin ja kaivella lukuja tiskiin. Niiden perusteella pitäisi tehdä johtopäätöksiä siitä, mihin suuntaan omia, rajallisia resurssejani lähteä priorisoimaan. Niin kivaa kun kaikkea olisikin hauska tehdä, käytännön toteutus takkuaa, kun on ollut pakko todeta etten ehkä sittenkään ole kaikkivoipainen (?!). Supersankarin yli-inhimillisiä kykyjä odotellessa täytyy vain alistua ja opetella tunnistamaan omat voimavarat ja niiden rajat.
Tein pari kaaviota kahden edellisen vuoden tulojen perusteella ja katsoin, että mistä lähteistä ne eurot kertyy. Toissavuonna 2018 tulot olivat tasaisesti jakautuneet monelle eri osa-alueelle.
Kuvatuotteet pitää sisällään kaiken tuoton, mitä tulee kustantamon provisioista ja verkkokaupan sekä tapahtumien kautta tulleista myyntituotoista. Häät on lohkottu omaksi osiokseen, ja kaikki muut yksityisille tekemäni kuvaukset kuten lapsi-, perhe-, potretti-, lemmikki- ym. kuvaukset ovat sitten kohdassa kuvaukset yksityisille. Yrityskuvaukset ovat omana osa-alueenaan, samoin lehtitaloille tekemäni kuvaukset. Sitten on ravit, joiden tulo koostuu raviradan kuvauspalkkiosta sekä yksityisten ihmisten itselleen lunastamista hevoskuvista; digitaalisista sekä printeistä. Juuri ravikuvaus on tässä eniten ollut liipasimella, sillä vaikka niin mukavaa hommaa kuin se onkin ja miten rakasta hevosten parissa puuhastelu on, rahallisesti se ei korreloi työmäärän kanssa. Yhdet ravit ottavat aikaa noin 4-5 tuntia kulkemista & kuvaamista ja 1000-3000 kuvan käsittely 2-3 työpäivää, joten siitä voi laskeskella. Tuo Muut-sektori pitää sisällään esimerkiksi kuvitustyöt ja pienet tuntityönä tehdyt hommat, kuten tekemieni nettisivujen päivitykset sun muut.
Kun katsotaan viime vuotta, hajautuneisuutta löytyy selvästi enemmän. Pitkällisenä tavoitteenani onkin ollut kasvattaa kuvatuotteiden osuutta toiminnassani, ja näköjään se onkin toteutunut, vaikkakin varsin tiedostamatta. Se on suosikkini kaikista osa-alueista, sillä siinä pääsen toteuttamaan itseäni ja luovuuttani kaikista vapaammin ja siinä on suuret laajentamispotentiaalit - toisin kuin vaikkapa valokuvauksessa, jota ei yksi ihminen määräänsä enempää kykene tekemään.
Myös kuvitustöiden osuuden ydintyöskentelystäni olen pääosin pakon sanelemana joutunut jättämään vähemmälle, sillä niiden teko ei ole tehokkuudessaan kovin kiitollista hommaa. Toisinsanoen tuntipalkalle siinä on työläämpi päästä. Kuvittaminen on kuitenkin minulle niin rakasta ja luontaista, että se tulee tavalla tai toisella kuulumaan omaan työhöni aina, vaikka sitten jättäisin sen enemmän sivutoimiseksi puuhasteluksi.
Mitä näistä kaavioista nyt sitten pitäisi pystyä päättelemään? Täytyy vielä laskea kunkin sektorin syömä työ- ja aikamäärä ja alkaa pohtimaan sen perusteella, mihin panostaa ja mistä luopua. Ehkä saan tästä sitten itselleni tarpeellisen työkalun, jolla voin peilata omaa toimintaani ja tehdä tulevaisuudessa viisaampia valintoja. Vaikka paljon olen omaksunut oppia kirjoista ja valmennuksista, nämä on pitänyt kaikki iskostaa erehdysten ja yritysten kautta.
Minulla on tavannut olla pakka hajallaan paitsi työpuolella, myös muun elämän puolella, sillä kotona on sen sata projektia koko ajan kesken ja sinkoilen niiden parissa sinne tänne saaden harvoin yhtä ehjää kokonaisuutta pakettiin. Samalla kun alan tehdä yhtä hommaa, muistankin jo toisen homman ja alan tehdä sitä, kunnes tulee taas jokin muka tärkeämpi työ mieleen ja kierre on valmis. Huomaan myös hetkessä elämiseen taipuvaisena usein olevani kaiken tekemisen kanssa vähän jälkijunassa. Havahdun joulukorttien työstämiseen usein vasta ensilumen sataessa, kun ne pitäisi saada painovalmiiksi jo elokuussa. Tavoitteena olisi pyrkiä olemaan aina hyvissä ajoin valmiina kaikkeen tulevaan, ettei tarvitsisi enää käydä läpi niitä viime tingan paniikkeja.
Tätä varten otin käyttöön vanhan, mutta hyväksi havaitun apuvälineen: mind mapin eli ajatuskartan. Otin pohjaksi ison A2-kokoisen paperin, jolle aloin koostaa selkeästi ymmärrettävään muotoon to-do-listalla olevia sekä työ- että kotitöitä. Tästä pitäisi nyt tyhmemmänkin päästä jyvälle kulloinkin käsillä olevista töistä, ja toivon mukaan pääkoppaan vapautuu enemmän tilaa, kun koko ajan ei mielessä kummittele kymmeniä eri toimenpiteitä huutavia hommantynkiä. Ajatuksena olisi kyetä keskittymään kulloinkin käsillä olevaan asiaan kunnolla ja sulkea toissijaiset sivummalle siksi aikaa, kun ne ovat ajankohtaisia. Tavoitteena jalo, katsotaan miten käy toteutuksen!
Jos sinäkin painit vastaavien ongelmien kanssa, ota tästä vapaasti vinkit kokeiluun.
Stressittömämpää kevättä (vaikka onkin vasta tammikuu, mutta vallitseva säätila ei siltä näytä) itselleni ja kaikille muille toivoen
Anu
Comentários