Minnin kioski

Lapsena minulla oli haave: oma kioski. Keräilin jo alle kouluikäisenä tyhjiä maito-, mehu- ja keksipaketteja ja leikin niillä kauppaa. Isäni myötämielisesti nikkaroi minulle sitten "oikean" kioskin meidän kotimme pihamaalle, jossa sitten möin karkkia perheenjäsenilleni. Karkkia, jotka he olivat ensin ostaneet marketista kertaalleen, ja ostivat sitten vielä uudestaan kioskistani kalliimmalla. Se oli hyvää bisnestä se; ei lainkaan kuluja, vain tuloja! Perheeni ulkopuolisille minulla ei vielä pienenä riittänyt rahkeet kioskiani markkinoida, mutta muistan miten onnellinen olin kun sain väkertää mainoksia, asetella tuotteita hyllyihin ja naputella hintoja kassakoneeseen.



Tästä sitten syntyi idea, että jos tekisin omalle tytölleni vastaavan; oman kioskin. Pihallamme oli jo likipitäen lahonnut, vanha maitotonkkakatos (jonka kehikon pelastin mahdollista jatkokäyttöä varten), ja sen tilalle aloin viime kesänä visioida kioskia. Tyttö innostui ideasta ja odotteli malttamattomana valmistumista, ja alkoi heti tehdä listaa myytävistä tuotteista. Helpompi (ja ehkä halvempikin) olisi toki ollut ostaa jokin valmis rakennus, jonka olisi vain modannut kioskikäyttöön, mutta mistään ei löytynyt sopivaa aihiota.


Kioskin rakennusvaiheita.

Eipä muuta sitten kuin pitkästä tavarasta askartelemaan. Päärakennuksen remontista jäi hirsipaneelia yli, joka saatiin kätevästi tähän käytettyä. Myös muuta puutavaraa löytyi liiterin perukoilta, mutta se mitä ei löytynyt, haettiin rautakaupoista, joissa olin varmasti jokseenkin hupaisa näky tilaihme-coupeni kanssa (jonne menee muuten takapenkit laskettuna yli kaksimetriset laudat). Osa haettiin peräkärryllä jatketulla mieheni autolla (jossa on sellainen luksus-lisävaruste kuin vetokoukku).


Uula-maalien sävyt Taateli ja Kallio


Pintakäsittelin kioskin homeenestoaineella ja maalasin Uulan Roslagin Mahonki-perinnemaalilla - samalla millä luhtiaitankin 7 vuotta sitten, tosin eri sävyllä (aitan väri on Taateli, kioskin Kallio). Tervaa ja pellavaöljyä sisältävä tuote on luonnonmukainen, hengittävä ja muoviton. Kuultava, kelomainen sävy sopii hyvin yhteen viereisen, harmaantuneen Immolan hirsitalon kanssa. Käytiin pitkä keskustelu tytön kanssa siitä, miksei kioskia maalata pinkiksi - minähän kyllä pinkistä tykkään, mutta ohikulkijat sekä kaupungin kaavoittajat ja rakennustarkastajat saattaa esittää eriäviä mielipiteitä). Lupasin kuitenkin että koristellaan & sisustetaan pinkillä, ja tämä kompromissi kelpasi.



Pinkkejä kukkia koristeeksi! Paltaniemen puutarhalta löytyi näin kauniita miljoonakelloja.
Minni esittelee myymiään Littlest Pet Shoppeja.

Annoin Minnille käyttöön taannoisesta Minella-sisustuskaupastani joutilaaksi jääneen kassakoneen, jonka ohjelmoin uudelleen niin, että se tulostaa "oikean" kuitin Minnin kioskin tiedoilla.


Kassakoneen käytön opettelua.
Ostot & myynnit on kirjattu kuittien kanssa säntillisesti ylös muistikirjaan.
Kiitos käynnistä!

Ensin Minni ajatteli myyvänsä tuotteita vain meille perhepiiriin kuuluville, kuten itsekin pienenä, mutta rohkaistui sitten ajatuksesta, että kioskilla kävisi muitakin asiakkaita. Sijaintikin kun on mitä otollisin - ohikulkijoita tässä on todella paljon, kun idyllinen museotie kulttuurimaisemineen mutkittelee meidän tontin ohi. Minä ja mieheni saatiin kuitenkin kunnia toimia ensin testiasiakkaina, jotta Minni pääsi vähän jyvälle hommasta ja oppi rutiinia myyntitehtäviin.