Uuden kameran ensikokemuksia

Käsissäni on vuosikymmenten katveessa kerennyt käydä kovin monenlaista kameraa, alkaen aina isäni 70-luvun Agfamaticista muihin filmikameroihin ja 2000-luvun alun digipokkareista nykyajan DSLR-digijärjestelmäkameroihin. Koen olevani siinä mielessä onnekasta sukupolvea, että olen saanut nähdä ja kokea kameroiden(kin) saralla varsin kattavan kehityskaaren, koska tutuksi ovat tulleet niin filmien ja pimiöiden kanssa touhuaminen kuin myös digitalisoitumisen myötä laajentuneet kuvankäsittelymahdollisuudet.



Tällaisella opettelin lapsena kuvaamaan


Kehityksen kärjessä komeilee tätä nykyä peilittömät järjestelmäkamerat, joita on alkanut putkahdella markkinoille koko ajan useammalta kameravalmistajalta. Itse olen viimeisen vuoden ajan puntaroinut kaluston päivitystä kamerarungon osalta (tai voisiko sanoa täydennystä, sillä etsinnässä oli nykyiselle rungolleni kaveri, ei korvaaja), sillä vuonna 2018 hankkimani Canon 6D Mark II alkaa olla laukaisumäärältään sulkimen keston kipurajoilla, kun joskus viime kesänä tarkastaessani sillä oli otettu yli 150 000 kuvaa. Sitä edeltävän 6D:n suljin kyykkäsi vajaan 130 000 laukaisun jälkeen juuri päivää ennen Helsingissä tapahtuvaa isoa kuvausrupeamaa, enkä halua kokea sitä samaa viime tipan kalustonhankintapaniikkia enää uudestaan. Olen kyllä ollut sekä 6D:hen että sen päivitettyyn Mark II-versioon todella tyytyväinen ja ominaisuudetkin ovat riittäneet minun käyttöön oikein kelvollisesti, ja pohdinkin ensin että hankinko sille jonkin halvemman kakkosrungon kaveriksi, mutta luettuani niin paljon ylistäviä artikkeleita peilittömistä kameroista mielenkiinto niihin heräsi.


Kuva: dpreview.com

Canonilla on tarjota peilitön R-mallisto, josta halvin on noin parin tonnin perus-R, kolmen tonnin välimalli R6 ja kallein kapine, R5, josta joutuu köyhtymään viitisen tonnia. Moni - minä mukaanlukien - oli ensikuulemalta pyörtyä visioidessaan viiden tonnin lovea lompakossa (ei sillä, että siellä koskaan sileinä seteleinä sellaista summaa jouten lojuisi). Kuitenkin varsin pitkäjänteistä kuukausien taustatutkimus- ja vertailutyötä tehdessäni tulin lopulta siihen päätelmään, että satsataan kunnolla tai ei ollenkaan. Kameraa piti tilauspäätöksen jälkeen jonottaa jokunen viikko, liekö kysyntä ylittänyt tarjonnan vai korona kyykistänyt toimitusketjun, vaiko molempia - mene ja tiedä - mutta olihan se hieno hetki saada lopulta tuo kovin hehkutettu kapine kätösiin.



Kun innosta pinkeänä purin paketin auki, ensimmäinen ajatus oli, että onpa kompaktin kokoinen kampe, kevyt ja käteensopiva. Toki täytyykin olla, sillä tilaa vievä peili puuttuu sisuksista kokonaan. Painaviin kalustoihin tottuneena ensin häivähtää hetken mielessä ajatus, että tästäkö lelusta sitä piti köyhtymän. Moinen harhaluulo hälvenee kuitenkin hieman, kun kameraa pyörittelee kädessä hartaammin. Huomio kiinnittyy laitteen tyylikkääseen designiin ja laatutuntumaan. Kun sain akkuun virtaa ja kameran päälle, oikein säikähdin katsoessani etsimeen. Tutun, optisen etsimen tilalla on elektroninen etsin koko komeudessaan, ja ero totuttuun on hätkähdyttävä. Laaja kuva-ala suorastaan hyökkää silmille ja yksi erittäin iso plussa on se, että laukaisinta puoliväliin painettaessa etsin valottaa kuvattavan näkymän pimeässäkin ja sen jälkeen näyttää ennen kuvan ottoa, miltä kuva tulee senhetkisillä asetuksilla otettuna valmiina näyttämään. Tällä toiminnolla välttää turhat laakit, kun valotuksen onnistumisen näkee ennen laukaisimen painamista.



Toimintoja, asetuksia ja painikkeita on niin paljon, että kesti tovi aikaa hahmottaa, mistä edes perussäädöt saa tehtyä, vaikka Canonin painikkeet tutuksi on tulleetkin. Tässä on kuitenkin uudenlaisia toimintoja, joihin totutellessa tulee vielä joku tovi menemään. Hetkittäin - kun olin kaksi tuntia koettanut selvittää jotain näennäisen yksinkertaista toimenpidettä- turhaan - olin lyödä hanskat tiskiin ja pistää laitteen takaisin pakettiin ja palautukseen - kärsivällisyys kun ei ole koskaan ollut hyveeni. Kuitenkin purin hammasta ja silmät sikkuralla tihrustin läpi 921-sivuista käyttöohjetta ja googletin minkä kerkesin. Kun jyvälle pikkuhiljaa pääsee, kaikkien toimintojen sijoittelut tuntuvat oikein loogisilta. Eri asia on sitten se, mitä niistä toiminnoista koskaan tarvitsee, mutta se ehkä selkenee ajan kuluessa.



Millä spekseillä voi perustella näinkin kalliin hinnan? Siitä voi olla montaa mieltä, mutta jonkinlaisen käsityksen saa, kun katsoo laitteen teknisten tietojen listaa; 45 megapikseliä, 8K-videokuvaus, 2 korttipaikkaa (joista toinen käsittämättömän nopealle CFexpress-muistikortille), 20 kuvaa/sek sarjanopeus, erittäin älykäs tarkennusjärjestelmä, rungon kuvanvakain - nyt näin alkuun. Jälkimmäinen ominaisuus oli suurimpia syitä miksi tämä kamera herätti omalla kohdalla ostohimot. Rungossa oleva vakain antaa valtavasti lisää pelivaraa käsivaralta ja kehnossa valaistuksessa kuvatessa - mitä minun kuvaukset hyvin usein ovat. Testasin kuvailemalla hyvin hämärässä, liki pimeässä huoneessa ja käsivaralta sain suht teräviä kuvia vielä 1/8-valotusajalla, tästä yksi esimerkkikuva alla.


Testikuva asetuksilla ISO1600, f/1.4, 1/8 sek.

Vähempikin pikselimäärä olisi minulle riittänyt, mutta jostain kumman syystä sisarmalli R6:een niitä oli mahdutettu "vain" 20,1 mpix - vähemmän kuin tuohon minun 6D MkII:een, jossa niitä on 26,2 mpix, eikä oikein paljon vähempäänkään enää haluaisi tyytyä kun tuohon on tottunut. Halvimmassa R-mallissa taas megapikseleitä on 30,3, mutta kuvanvakain on karsittu pois.

45 megapikseliä tarkoittaa 8192 x 5464px kokoista kuvaa, mikä etenkin raakakuvana vie tilaa noin 50Mt. Siinä on jo varaa vähän rajatakin.


Allaolevissa näyttökuvissa havainnollistettuna R5:n tuottaman kuvan koko verrattuna 6D MkII:n kuvakokoon (ylempi kuva) ja omaan iPhone XR-puhelimeeni (alempi kuva).

R5:n kuvasta rajattuna alue, joka vastaa 6D MkII:n kuva-alaa.