Sain täytettäväksi tällaisen hauskan tehtävän, joka mukailee lapsuusvuosieni kiertäviä kysymysvihkoja. Ihan vain huvin vuoksi vähän nyt tällaista kevyempää settiä tähän väliin.
Perustietoja
Lempinimiä? Onhan niitä, mutta ei mitään kovin julkistuskelpoisia :D
Harrastan lenkkeilyä. Nikkarointia. Musiikkia. Autoja. Piirtämistä ja valokuvausta tottakai, mutta ne ovat nykyään enemmän työ kuin harrastus.
Perheenjäsenet? Mieheni ja 9-vuotias tyttäreni. Lapsuuden perheeseeni kuuluu äiti, pikkusisko ja isosiskopuoli, isäni lähti tästä maailmasta pari vuotta sitten.
Asumismuotoni on vanha, 1870-luvun hirsitalo puolen hehtaarin tontilla, äitini synnyinkoti.
Lemmikkejä minulla ovat kissat Maisa ja Maikki (joista Maisa on nyt äidilläni). Kuusi kanaa ja kukkokin löytyy. Lapsuudessani meillä oli jos jonkinlaista eläintä; hevonen, kissoja, koiria, kaneja, marsuja, gerbiilejä, kukko, lampaita jne. Olen siis kasvanut erilaisten karvapallojen keskellä. Eniten tykkään hevosista ja kissoista. Koirakin olisi kiva, jos sopiva rotu löytyisi - ja tarpeeksi aikaa, koirat kun tarvitsevat paljon huomiota ja aktiviteetteja.
Kengännumeroni on 37
Horoskooppini on härkä
Poliittinen kantani on neutraali. Koko aihealue on minulle hyvin vieras ja ahdistava, pysyn mieluusti erossa politiikasta niin pitkälle kuin pystyn.
Hiusteni väri on luonnostaan ylläolevan koulukuvan kaltainen aavistuksen punertavan ruskea, ehkä aavistuksen tummempi kuin kuvassa (tuohon aikaan lapsena minulla vaaleni hiukset hieman joksikin aikaa). Värjättynä hiukseni ovat olleet jo vuosikausia mustat/mustanruskeat.
Lempi...
...musiikkini on hard rock. Kuuntelen sujuvasti monenlaista, mutta mikään ei saa minua niin liekkeihin kun energinen rokki, jossa on asennetta. Rajan vedän raskaimpaan örinämetalliin, mitä en kuuntele, enkä mitään melankolista "ranteet auki"-musiikkia, van sellaista, missä on hyvä meininki ja/tai jokin syvällisempi sanoma. Tarkemmin spesifioituna kasariajan hard rock on eniten omaan makuun iskevää. Tästä esimerkkinä vaikkapa old school-bändit Scorpions, KISS, AC/DC, W.A.S.P., Dio, Guns 'n Roses ja Def Leppard. Rokki soi, tukka heiluu ja hauskaa on! Nykyajan bändeissäkin on paljon hyviä mitä kuuntelen, ja Radio Rockin tarjonta on aika hyvin omaan musiikkimakuun sopivaa.
Kuitenkin suurin kaikista on Rammstein, jota olen intohimolla kuunnellut jo liki kaksi vuosikymmentä. Perustelut:
Tärkein, eli he tekevät hyvää musiikkia. Tyylilaji industrial metal eli konemetalli soi minun korvissani jäätävän hyvältä ja särmikäs saksan kieli on piste ii:n päälle.
Heidän musiikissaan on monia ulottuvuuksia, sisältöä ja syvällistä sanomaa, mikä ei ihan kaikille avaudu. On biisejä, jotka avautuvat minulle vasta vuosikausien viiveellä, ja vaikka perehdyn sanoituksiin ja taustoihin intohimoisesti, on biisejä jotka eivät avaudu täysin ehkä koskaan. On huvittavaa huomata miten moni luulee tietävänsä mistä kappaleissa kerrotaan, vaikka he ovat vain kuulleet pätkän tai nähneet vilauksen videosta - joissa monissa on käytetty käänteistä psykologiaa ja jätetty oikea sanoma katsojan/kuulijan itsensä oivallettavaksi.
Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä muut heidän tekemisistään ajattelevat. He eivät selittele, perustele tai pyytele anteeksi tai ole juurikaan esillä mediassa muutenkaan, vaan tekevät omaa juttuaan ja sillä hyvä, vaikka media repii kohuja kasaan heidän tekemisistään ja tuotannostaan ja ymmärtää ne usein tahallaan väärin.
He eivät ole kopioineet ketään, vaan luoneet jotain täysin uniikkia, jota moni on sittemmin koettanut matkia. Manche führen, manche folgen, eli toiset seuraa, toiset johtaa, sanotaan yhdessä heidän kappaleessaankin.
Jäsenistö on alusta asti ollut sama (jo 26 vuotta), toisin kuin monella muulla bändillä, joilla väki vaihtuu kuin saluunan ovissa. Rammsteinin jäsenet ovat sanoneetkin, että sitten jos/kun yksikin jäsenistä lopettaa/menehtyy, bändin olemassaolo päättyy siihen, eli he ovat hyvin lojaaleja toisilleen eikä kukaan ole kenenkään korvattavissa.
...ruokani on simppeli kotiruoka. Lohi- ja kanakeitto ovat kestosuosikkeja sekä erilaiset salaatit, täytetyt leivät, pizzat ja piirakat, joita usein väsäilen. Tykkään myös omalla tyylilläni tehdystä kaalilaatikosta (jota inhosin lapsena). Leipää syön varsin vähän, mutta kun sitä syön, en suosi kaupan pussileipiä vaan hankin jotain parempaa leipää. Ravintolassa tilaan yleensä jonkin lohi- tai kalaruoan tai jonkin burgerin/pizzan. Vakiopizzatäytteisiin kuuluu kana, ananas, tuore tomaatti ja rucola. Minulla on myös himo ilmakuivattuun kinkkuun sekä graaviloheen. Olen myös makealle perso, eli leivon paljon.
...värini on musta. Olen omistanut vain mustia autoja ja vaatteetkin ovat suuremmalti mustia. En silti ole synkkä persoona, tykkään väreistäkin, etenkin keltaisesta ja pinkistä. Vaatteissakin musta vain on sikäli helppo väri, että inhoan sitä kun vaatteiden sävyt riitelevät keskenään ja muuten hyviä vaatekappaleita ei siten voi pukea yhtäaikaa päälle. Sitä tapahtui paljon silloin kun minulla oli enemmän värikkäitä vaatteita. Haluan pitää vaatekaappini suht simppelinä ja satsaan määrän sijasta laatuun, jonka takia suosin sitten sellaisia (usein mustia) vaatteita, jotka sointuvat sulavasti yhteen.
...elokuvani on kaikki, missä on Tom Hanks. Ehdin katsomaan hyvin vähän elokuvia/sarjoja, mutta suosikkigenreni on draama ja psykologinen kauhutrilleri. Myös Kummeli-huumori iskee.
Tv:stä katsoin noin muuten lähinnä Emmerdalen ja National Geographicin dokumentteja.
...kirjani on ...en tiedä kyllä yhtään, ihan liikaa vaihtoehtoja! Luen laidasta laitaan kaikenlaista, niin runokirjoja, omaelämäkertoja, tietokirjoja, sarjakuvia, kaunokirjallisuutta ja vaikka sun mitä.
...kouluaineeni: Siitä on jo tovi kun koulun penkiltä pääsin, mutta kyllähän aikoinaan kuvaamataito, liikunta, kotitalous ym. aineet joissa pääpaino ei ollut paperinpyörittelyssä, olivat ne minun jutut.
...ammattini on tämä mitä nyt teen. Sellainen, jonka takana voin seistä 100 %:sesti koko sydämestäni ja jossa saan itseäni toteutettua. Jos en saisi valita tätä nykyistä hommaa, haluaisin tehdä jotain itsenäistä ja fyysistä hommaa, esim. liikunnan/luonnon parissa. Todennäköisesti tekisin sitäkin yrittäjänä, sillä se on minulle ominaisin tapa toimia.
...eläimeni on (jos vakiosuosikkeja kissaa ja hevosta ei lasketa mukaan) pingviini, etenkin keisaripingviini. Ne ovat kaikin puolin jotenkin hauskoja, sympaattisia ja söpöjä vaappujia, jotka eivät turhia hötkyile vaan ottavat elämän lunkisti. Haaveenani olisikin joskus nähdä sellainen livenä, vaikkakin se olisi todennäköistä vain vankeudessa elävälle yksilölle, sillä tuskin ihan heti olen lähdössä Etelämantereen matkalle.
...tuoksuni on tuore ruisleipä, koivuvasta, vasta leikattu ruoho ja muut vastaavat aidot tuoksut. Tykkään kyllä myös hajuvesistä (en kylläkään läheskään kaikista). Käytän paljon hajuvesiä arkenakin. Ylipäätään tuoksut vaikuttavat minuun todella vahvasti, niin hyvässä kuin pahassa. Minusta on vuosien mittaan tullut hyvin yliherkkä voimakkaille tuoksuille, enkä pysty enää esimerkiksi olemaan lähelläkään tupakansavua. Minulla on hyvin vahva tuoksumuisti, liitän erilaisia elämäntilanteita ja muistoja tuoksuihin ja siksi keräilenkin paljon hajuvesiä. Voin palata niiden kautta muistoihin, jotka kuhunkin tuoksuun kytkeytyy.
Inhokki...
...musiikkini on hankala määritellä, moneen genreen mahtuu sekä huonoja että myös helmiä joukkoon. Anarkistinen punk ei ole oikein minun juttuni, ei myöskään liian höttöinen humppa, yksitoikkoinen tekno tai hervottoman raskas hevi. Antti Tuiskun tuotantoa minun on hyvin hankala sietää (kaikella rakkaudella, mutta ei vain pysty). Myös kaikenlainen liian pinnallinen ja kaupallistettu musiikki tökkii - kärjistettynä sellainen, missä vähäpukeinen tyttö laitetaan playbackina "laulamaan" lihavien tuottajasetien tekemiä rahantekoralleja. Sellaisesta musiikista puuttuu sielu.
...ruokani on vuohenjuusto! Hyi, oksennan jo pelkästä hajusta. En myöskään syö juuri äyriäisiä, sisäelimiä tai sieniä.
...värini on vihreä (paitsi luonnossa esiintyvänä se on hyvä). Erityisesti neon- ja myrkynvihreä ovat kamalia. Sinapinkeltainen on myös hirveä.
...elokuvani on noin yleisesti kaikki yliluonnollinen sci-fi. Olen kai myös siitä yksinkertainen tyyppi, että liian (teko)taiteellinen tuotanto ei oikein uppoa.
...kouluaineeni olivat kemia, fysiikka ja matikka. Myös opettaja vaikutti paljon siihen, mikä aine oli mielekästä ja mikä ei. Huono opettaja sai pilattua muuten ihan mielekkään aineen ja päinvastoin.
...ammattini olisi poliitikko. En ikipäivänä taipuisi siihen muottiin ja systeemiin, kun pitäisi osata muotoilla ja harkita sanat, pokkuroida ja mielistellä ja olla koko kansan sylkykuppina. Myös jokin merkityksetön liukuhihnatyö olisi painajainen - sellainen, jossa seistään paikallaan ja tehdään jotain toistuvaa, monotonista liikettä kellokortin tahtiin. Kaipaan vaihtelua ja uusia haasteita, en jatkuvaa vanhan toistoa.
Pohdittavaa
Millainen rahankäyttäjä olet? Nykyään aika harkitseva, nuorempana holtittomampi. Ostan nykyisin harvakseltaan, mutta hinnakkaampaa ja laadukkaampaa. Koetan vähentää maallisen materian kertymistä nurkkiin, ja siksi satsaan enemmän laatuun kuin määrään. Raha merkitsee minulle muuten varsin vähän, ja usein käy niin että eräpäivät liukuu laskuissa tai en itse muista laskuttaa asiakkaita aina ajoissa, mutta olen koettanut vähän tsempata tässä.
Montako kertaa olet elämäsi aikana muuttanut? Laskujeni mukaan 18 kertaa ja kaikki ihan Kainuun rajojen sisäpuolella. Toivottavasti ihan heti ei tarvitse ottaa uusiksi.
Biisi, joka kuvaa sinua? KISS:in Lick It Up ja Scorpionsin Passion Rules The Game. Molemmat kertovat kappaleen muodossa elämänfilosofiani varsin osuvasti. Niissä kiteytyy minulle tärkeä hetkessä elämisen taito ja kyky ottaa siitä ilo irti, sekä jatkuva uusien kokemusten jano.
Baarissa tilaan Bacardi Breezerin, mielellään lime tai ananas (silloin harvoin kun edes baarissa käyn ja jos en ole kuskina). Käytän alkoholia hyvin vähän, ja olen usein mielelläni kuljettajan roolissa. Tällöin tykkään tilata erilaisia alkoholittomia drinkkejä, joita teen silloin tällöin myös kotona. Alkoholillisista myös Bailey's- tai salmarisnapsi menee sekä makeat, miedohkot drinkit. Olutta/viiniä/lonkeroa/väkeviä en juo, ja siideriäkään en ole juonut aikoihin.
Jos olisin julkkis, olisin ehkä idolini, edellämainitun Rammsteinin keulamies Till Lindemann. Samaistun häneen hyvin vahvasti, sillä vaikka hän on äärimmäisen luova ja lahjakas, provosoiva ja pintapuolisesti ronski, niin samalla suuri herkkyys ja haavoittuvuus paistaa läpi kovan kuoren alta. Till on entinen yksinhuoltajaisä ja mahtipontisista esiintymisistään huolimatta introventti persoona, joka antaa tekemänsä taiteen puhua puolestaan. Minun lailla hänkin viihtyy paljon yksin mökillä, luonnossa, kalastellen ja nikkaroiden ja kirjoittaa runoja. Karskin kuoren alla on äärimmäisen kohtelias ja hyväkäytöksinen ihminen, jolla on valtavan suuri sydän ja laaja ymmärrys elämästä.
Tosin ehkä tapaisin hänet mieluummin kuin vaihtaisin saappaita hänen kanssaan.
Mikä sinusta tulee isona? Jos isolla tarkoitetaan aikuista ja aikuisella elämänsä johdonmukaisesti ja vakavalla naamalla valmiin muotin mukaan läpi suorittavaa ihmistä, en aio sellaiseksi tulla ikinä. Tietynlainen lapsenmielisyys ja pilke silmäkulmassa täytyy pitää yllä läpi elämän, vaikka välttämättömät aikuiselämän velvoitteet pyrinkin siinä sivussa suorittamaan kunnialla (vaikka minä olenkin se, jonka kirjastokortilla on aina vähän myöhästymismaksuja rästissä ja jota Verohallinto muistaa aika-ajoin sanktioilla kun alvi-ilmoitukset ei aina ole perillä ajallaan).
Aion siis viljellä huonoa huumoria ja vetäistä niittiä ja nahkaa päälle niin kauan kun virtaa riittää! Toivon, että saan tällaista luovaa työtä eri muodoissaan tehdä niin pitkään kun suinkin pystyn. Toteuttaa itseäni kuvallisesti ja sanallisesti.
Kauneinta mitä minulle on sanottu? Jaa... varmaan jokin persoonaan liittyvä, ulkonäköön liittyvät kommentit ovat jotenkin niin pinnallisia että ne eivät jaksa säväyttää syvemmin. Mieheni sanoi alkuaikoina minulle tekstarilla, että olet koko maailman ihanin olento ladeltuaan sitä ennen listan asioita mitä minun tekemisissäni ja elämänasenteessani ihaili, ja se on jäänyt hyvin mieleen. Myös taiteellisen tuotantoni koskettamilta ihmisiltä tulleet viestit ovat olleet hyvin herkistäviä.
Kävisitkö kauneusleikkauksessa? Vielä nyt on helppoa sanoa että en, ja luulen kyllä että en tule käymäänkään. Koskaan ei silti pidä sanoa ei koskaan, ja jos joskus vanhempana jokin paikka alkaa oikeasti pahasti ja häiritsevästi roikkumaan, niin saattaa tulla kiusaus tehdä asialle jotain, mutta vain oman itseni takia, en koskaan kenenkään muun mieliksi. Mitään lisätäytettä en kylläkään voisi kuvitella ottavani mihinkään, en koe moiseen tarvetta. Ihailen ihmisiä, jotka pitävät luontaisin keinoin itsestään huolta vanhanakin, ikuisen nuoren ulkokuoren tavoittelu kirurgisin menetelmin ei kuulu omiin tavoitteisiin eikä ihanteisiin.
Millaisia vaatteita käytät? Suosikkivaatteeni on sellainen, missä on paljon taskuja. Voisin olla myötäänsä Würthin työhousut jalassa, ne on niin kätevät! Työkalut, puhelimet, avaimet, kaikki tarpeellinen kulkee taskuissa eikä laukkua tarvitse kanniskella mukana. Myös oheisen kuvan Harley Davidsonin reisi-/olkalaukku on ehkä paras vaate-/asusteostokseni ikinä. Siihen saa upotettua kätevästi mukana kulkemaan vaikka kuinka pientä tavaraa! Tykkään myös kaikesta vaatteesta, missä on vähän (eli paljon) asennetta; nahkaa, niittejä, ketjuja, printtejä jne. Olen myös paljon urheiluvaatteissa, ja suosikkimerkkejä tällä saralla ovat Adidas, Puma ja Fjällräven. Ostan mieluusti kalliimpaa ja hyvälaatuista kuin halpaa ja huonoa massatuotantoa.
Onko sinulla salaisuuksia joita kukaan muu ei tiedä? Eiköhän kaikilla meillä. Tuskin omani mitään sellaisia ovat, että ne uutiskynnystä ylittäisivät.
Kuvaile ihannekumppanisi. Tämähän ei siis ole mikään vaatimuslista, nyt kysyttiin ihannetta. Sellainen olisi terveen itsetunnon omaava mies, jonka ei nyt tarvitse mikään Mensan jäsen olla, mutta ÄO kuitenkin kengännumeroa merkittävästi korkeampi ja jolta löytyy pilkettä silmäkulmasta eli liian tosikko ei sytytä. Pidän hyvätapaisista, rosoisista ja usein minua vanhemmista miehistä, jolla on elämänkokemusta. Parta on tosi jees, kuten myös viikset parran kanssa, mutta ei pelkät viikset. Siloposkiset ja sliipatut eivät ole minun juttu. Yhdessä asiassa minun olisi hyvin vaikea tinkiä, nimittäin miehen tulee olla edes vähän minua pidempi. Jotenkaan en voisi kuvitella vierelleni minua lyhyempää miestä. Omaa tietään kulkeva, ennakkoluuloton, itsenäinen ja kädentaitoinen mies, jolla pysyy vasara kädessä ja jota kiinnostaa kaikenmaailman nikkarointi ja moottorisoidut menopelit, saa kyllä pisteet minulta (eli persvakomies pesee hipsterit mennen tullen). Epäilen myös kaikkia miehiä jotka eivät pidä kissoista, joten kissa- (ja ylipäätään eläin-)rakas mies on tosimies!
Kuvaile itseäsi muutamalla adjektiivilla. Määrätietoinen, itsepäinen, kärsimätön, tumma ja tulinen. Temperamenttinen tarpeen vaatiessa. Kuohahtelen äkkiä, mutta myös lepyn äkkiä.
Missä olet matkustellut ja minne haluaisit matkustaa? Kotimaassa on tullut kuljettua paljonkin, paitsi Lapissa vain sen eteläosissa, ja sen haluaisin korjata, sillä Lappi kaikkinensa kiinnostaa! Ulkomaista Ranskassa olen ravannut usein, häämatkalla Kroatiassa, muuten sitten tyyliin Tallinna/Haaparanta. Saksan puolellakin on tullut käytyä, mutta haluaisin sitäkin maata kiertää enemmän. Ilman koronaa olisin keväällä käynyt ehkä Berliinissä. Suosittelen muuten jokaiselle edes kerran elämässä käyntiä Europa Parkissa, valtavassa teemahuvipuistossa Saksan Rustissa. Se mesta on ihan käsittämätön. Vaikka usein katselen sieltä ottamiani kuvia, en meinaa millään uskoa että sellainen paikka on oikeasti olemassa, eikä ole vain mielikuvituksen tuotetta.
Mitään suurta matkustuskuumetta en ole ikinä potenut, koska reissaamiseen liittyy niin paljon stressitekijöitä, mutta olisihan se kiva joskus Yhdysvalloissa käydä. Myös Britannia & Islanti kiinnostavat. Minnekään tropiikkiin (esim. Aasia, Afrikka, etelä-Amerikka..) minulla ei ole poltetta, ei tunnu minun jutulta. Mies haluaisi reissata minua enemmän ja koettaakin aika-ajoin saada minua innostumaan matkailusta. "Onneksi" nyt ei tarvitse sitä tässä pohtia, maailmantilanne kun on mikä on.
Jos saisit matkustaa ajassa taaksepäin, minne menisit? Ehdottomasti haluaisin nähdä millaista tämän nyt asuttamani talon elämä on ollut vaikkapa sata vuotta sitten, tai 150 vuotta takaperin, kun tätä alettiin vasta hiljalleen rakentaa. Millaisia ihmisiä täällä on asunut ja kulkenut, mitä kaikkea talon seinät ovat nähneet. Olisi myös huikeaa ylipäätään nähdä kotikaupunkini seutuja vuosikymmeniä tai -satoja sitten.
Jos sinulla olisi jokin supervoima, mikä se olisi? Olen usein nähnyt unia, joissa osaan lentää, ja se on ollut huimaa. Se yhdistettynä näkymättömyyteen olisi aika siistiä!
Jatka lausetta
Pelkään tulevaisuuden maailmankuvaa. Onko se sitä, että eletään kontrollin alla ääriään myöten ylikansoittuneella planeetalla, jonka ihmiset omalla toiminnallaan tuhoavat. Myös lentokoneella lentäminen ja muutenkin korkeat paikat pukkaa minulle paniikin, vaikka muuten minulla on vauhti verissä.
Ihailen kaikkia, jotka elävät elämäänsä omaan tyyliin, välittämättä vähääkään siitä mitä muut ajattelevat ja joilla teot puhuvat sanojen sijaan. Heitä, jotka tekevät hyväntekeväisyystyötä tai muuta pyyteetöntä toimintaa toisten eteen.
Kaipaan paljon omaa tilaa, vaikka vietänkin toki mielellään aikaa myös lähimpien kanssa. Sen puolesta tämä korona-aika ei ole minun maailmaa järkyttänyt ehkä niin paljon kun monen muun, että minulla ei yhtään ole ikävä suuria sosiaalisia tapahtumia ja ihmispaljoutta.
Tarvitsen paljon unta pysyäkseni järjissäni. Kukaan ei halua nähdä minua vähäisten unien väsyttämänä. Isoimpia esteitä kohdallani lasten hankinnalle on juurikin sen tuoma unien vähyys, sillä ainokaiseni kohdalla olin ekat kuukaudet totaalisen tiltissä (vieläpä kun oli koliikkiongelmia). Muistan elävästi miten tyttöni ollessa noin 3-viikkoinen toukokuussa 2011 käynnissä oli jääkiekon MM-finaali, jonka Suomi voitti. Tuijotin vain tyhjällä katseella telkkaria ja mietin että mitä tuolla just tapahtui, enkä sisäistänyt koko asiaa. En nukkunut ekaan kahteen kuukauteen käytännössä juuri lainkaan, torkahtelin vain pieniä pätkiä, ja jouduin korjaamaan tilannetta pitkään lääkityksellä. Se oli ihan hirveää, ja siitä viisastuneena koetan nykyisin pitää mahdollisimman hyvin huolen siitä, että saan tarpeeksi unta.
Haaveilen paljon. Isoja ja pieniä asioita. Aina niiden ei tarvitse edes toteutua, vaan se itse haaveilu on se pääasia, se pitää mielen virkeänä ja motivoi tekemään töitä tavoitteiden eteen. Olisi kamalaa jos kaikki haaveet toteutuisivat ja sitten ei olisi enää mitään odotettavaa. Ihan kuin lapsi, joka saisi kaikki maailman lelut leikittäväksi. Mitä sitten, kun ne kaikki on leikitty läpi?
Murehdin hyvin vähän, uskon että kaikella on tarkoituksensa ja asiat järjestyy aina. Ajoittain tuntuu hetkellisesti että hukun maailman murheiden alle kun luen/kuulen liikaa kaikkea kamalaa mitä tapahtuu ja mihin en voi vaikuttaa. Siksi minun on ollut pakko sulkea kaikki ylimääräinen informaatio tietoisuudestani ja keskittyä kaikkeen hyvään, koska muuten ei pää kestä.
Kerään vanhoja hard rock-LP-vinyylilevyjä ja hajuvesiä. Joskus vielä 10 vuotta sitten keräsin vuosikaupalla merkkilaukkuja, joita minulla oli kaapit täynnä. Ostettuani Pariisin Champs-Elyseeltä Louis Vuittonin liikkeestä kalliin laukun (kun ajattelin että näin on yksi elämän virstanpylväs täytetty) käytin sitä Suomessa ehkä kerran, kun jo tuntui että eiköhän tämä homma ole nyt aika nähty. Möin sen ja melkein kaikki muutkin laukut pois. Nykyään en useinkaan enää edes jaksa raahata laukkua mukanani vaan - kuten edellä mainitsin - kannan muutaman tärkeimmän tavaran mukana taskuissa.
Vihaan kaikkea sitä pahuutta ja kurjuutta jota tämä maailma on täynnä. Lapsiin ja eläimiin sekä muihin puolustuskyvyttömiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua ja vääryyttä. Epäoikeudenmukaisuutta. Itsekkäitä ihmisiä. Välillä tuntuu, että ihmisiä ylipäätään, kun samalla aaltopituudella olevat ihmiset ovat niin harvassa (mutta silloin harvoin kun sellaiseen törmää, on se kuin lottovoitto).
Koska tällaisena hyvinvointiyhteiskunnan kansalaisena sitä "voi" valittaa maailman mittakaavassa varsin mitättömistäkin ongelmista, pakko mainita myös, että vihaan tientukkoja liikenteessä. Niitä, jotka työntyvät kolmioiden takaa viime tingassa eteen ja jäävät siihen eteen köröttelemään alinopeutta. Olen todellakin perinyt isäni temperamentin myös ratin takana.
Vihaan myös jonottamista yli kaiken! Miten paljon arvokasta aikaa tästä elämästä menee hukkaan JONOSSA. Ja asun kuitenkin Kainuussa, jokseenkin harvaanasutulla seudulla. Silti kyrsii. Pikkasen meinasi pukata stressiä Pariisin iltapäiväruuhkassa, jonka voit todeta vaikkapa alla olevaa, kuvaamaani videonpätkää katsomalla. Että kyllä täällä meillä venaamiset ovat vielä pientä, mutta SILTI. Inhoan jonottamista. Inhoan!
Vahvuuteni on hyvä elämänasenne & terve itsetunto ja määrätietoisuus; tiedän mitä haluan ja teen mitä tarvitsee jos/kun haluan sen saavuttaa. En anna negatiivisten ihmisten tai vastoinkäymisten lannistaa tai vaikuttaa tekemisiini. En kuluta energiaa kantamalla kaunaa, kadehtimalla tai katkeroitumalla, vaan keskityn oman elämän hyviin asioihin. Oikealla asenteella pötkii pitkälle.
Heikkouteni on kehno viherpeukalo, en saa kasveja pysymään hengissä edes huonosti. Tykkäisin kyllä kukista, mutta tekokasvit taitavat kuitenkin olla se minun juttu. Viherkasveja meillä kyllä on, mutta onneksi mieheni hoitaa ne, siksi ne ovat vielä elossa.
Kadun rakennekynsien laittoa. Enkä sortunut siihen vain kerran, vaan kahdesti - toisella kerralla häideni alla luulin tilanneeni geelilakkauksen (vai mikä se on), mutta sainkin taas rakennekynnet. Heti häiden jälkeen häämatkalla ensitöikseni revin ne yksitellen irti. Minun jakeluun ei uppoa, miten niiden kanssa voi tehdä yhtään mitään. Pidän paljon enemmän ihan vaan omista kynsistäni, enkä käytä kynsilakkaakaan juuri koskaan.
En ymmärrä useimpien naisten kiintymystä koruihin. En erota toisistaan halpaa rihkamakorua ja kallista arvokorua. Mies ei voisi mennä enempää vikaan jos ostaisi minulle lahjaksi kalliin timanttikorun. Todennäköisesti olisin raivona siitä miksi maksaa itsensä kipeäksi mokomasta kivenmurusesta josta ei ole mitään käytännön hyötyä ja alkaisin paasata mitä muuta kivempaa sillä samalla summalla olisi saanut (kuten jonkin kätevän työkalun). Lisäksi ne ovat aina haitollakin, etenkin sormukset (minulla on vihkisormuksen tilalla miehen nimmari tatuoituna). Minulla kyllä on napakoru & korvikset sekä kaulakoru, mutta en vaihtele niitä kuin todella, todella harvoin. Olen saanut koruja taannoin paljon lahjaksi ja niitä on olemassa minulla aikamoinen jemma pölyä keräämässä. Olen toivonut (ja saanut) esim. synttäri- tai joululahjaksi jotain paljon käytännöllisempää, kuten monitoimikoneen, uuden työtuolin ja johdottoman varsi-imurin.
Mistään hinnasta en ... en kyllä äkkiä keksi tähän mitään, vaikka niitä asioita varmasti on paljonkin.
Mottoni on ei se määrä, vaan se laatu (pätee miltei kaikkeen; ruokaan, vaatteisiin & muuhun materiaan, etenkin ystäviin).
Lapsuuteni oli mukavaa aikaa. Lukuunottamatta varhaislapsuuden vuosia paperitehtaan vieressä ja liki paria kerrostalolähiössä vietettyä vuotta asuin koko lapsuuteni ja nuoruuteni Paltamossa maaseudulla, eli "korvessa". Se oli onnellisinta aikaa, viihdyin siellä luonnon ja eläinten keskellä. Muistan vieläkin, miten kiljuin ja pompin muuttopäivänä ilosta tasajalkaa vuonna 1995 kesällä, kun pääsin pois kerrostaloelämästä takaisin luonnon helmaan. En osannut kaivata leluja tai krääsää, eivätkä vanhemmat juuri meidän kanssa leikkineetkään omilta kiireiltään, mutta siskoni kanssa kehiteltiin monet seikkailut kahdestaan. Oltiin melkoisia luonnonlapsia tukat takussa ja vaatteet sotkussa, mutta kivaa oli. Samoiltiin metsissä, tutkittiin vanhoja rakennuksia, hämmennettiin kepakoilla lumien sulamisvesistä kertyneitä lammikoita, kiipeiltiin puissa ja tehtiin kujeita naapureille.
Kun haluan rentoutua, lähden joko lenkille luontoon tai sitten kuvaamaan kameralla. Tyhjennän pääkopan kuormitusta myös nikkaroimalla kaikenlaista. Tein tätä jo aivan lapsena, kun vetäydyin pannuhuoneen verstaalle tekemään linnunpönttöjä tai tallia leikkihevosille. Virittelen mielessäni jatkuvasti kaikenlaisia ideoita, mitä voisin mistäkin puupalikoista väsätä. Saan iloa siitä, kun annan uuden elämän vanhoille tavaroille.
En voi sietää nokkahuilun soittoa. Samantien kun kyseisen kapineen soinnut särähtää soimaan niin pistän Peltorit päähän ja karkaan ääniaaltojen tavoittamattomiin.
Vielä tovi sitten olisin sanonut että myös stand up ylittää sietokynnykseni, kunnes taannoin minut vietiin puoliväkisin ekalle stand up-keikalle ja kyllä minä sitä ennemmin kestin kun selkääni ottaisin, vaikka ihan kanta-asiakasta minusta tuskin saakaan. Tulipahan kokeiltua!
En ole koskaan polttanut tupakkaa, enkä juonut olutta, en edes kokeillut. Näillä saa aina hyvät pisteet en ole koskaan-kisassa. Melkein voisin sanoa, etten ole koskaan myöskään juonut kahvia, mutta pari kertaa olen maistellut. Oli pahaa.
Paheeni on (piti ihan googlettaa "pahe" kun en oikein ollut varma mikä kaikki lasketaan paheeksi, ja määritelmä kuului "eettisesti huono inhimillinen ominaisuus tai luonteenpiirre, paha taipumus tai tapa"). Esimerkiksi suklaata syön paljon, onko se sitten pahe? Vai hyve? Ei minulla mielestäni kyllä mitään isompia paheita ole, elän suht terveellistä elämää. Ehkä kiroilu ja muutenkin karkeahko kielenkäyttö, sitä tulee äkkipikaistuksissaan harjoitettua liikaa ja sitä voisi vähän koettaa karsia.
Periaatteeni on ottaa ilo irti elämästä. Elän hetkessä, innostun herkästi ja teen asioita hetken mielijohteesta, extempore-tyyliin saatan vaikka saada idean lähteä samalta seisomalta ajelemaan toiselle puolelle Suomea.
Viimeisin...
...syömäni asia? Suklaakonvehti
...puheluni? Työpuhelu toissailtana
...kuuntelemani kappale? Five Finger Death Punchin Sham Pain. Kuuntelin varmaan ainakin 10 kertaa automatkalla äsken sen toistolla, on hiton hyvä biisi!
...ihminen, jolle puhuin? mieheni, kun viriteltiin äsken yhdessä suojaverkkoa luumupuun taimelle, etteivät jänikset pistele sitä poskeensa.
...lukemani kirja? En nyt ole varma minkä olisin viimeksi kokonaan lukenut loppuun. Minulla on koko ajan kesken paljon kirjoja, joita luen ja selailen satunnaiseen tahtiin eteenpäin. Viimeisimpänä ostin Charlie Mackesyn Poika, myyrä, kettu ja hevonen -kirjan sekä Till Lindemannin Sata runoa -teoksen. Lainailen usein myös kirjaston kirjoja, mutta silloin kun törmään sellaisiin opuksiin, joiden pariin tiedän haluavani palata usein, ostan ne omaan hyllyyn.
Elämäntilanteeni...
20 vuotta sitten: Vuonna 2000 olin 15-vuotias, uusi vuosituhat oli vaihtunut ja kävin peruskoulun ysiluokkaa. Asuin Paltamossa maaseudulla 50-luvun rintamamiestalossa. Olin armoton *NSYNC-fani ja olin näihin aikoihin yhden bändin jäsenen (Chris Kirkpatrick) kanssa kaikkiaan muutaman vuoden kestäneessä kirjeenvaihdossa (edelleen olemme some-ystäviä). Sain pari kertaa e-mailia myös Justin Timberlakelta. Piirtelin sarjakuvaa paikallislehteen ja muun vapaa-aikani käytin hevoseni kanssa puuhastellen.
10 vuotta sitten: Vuonna 2010 olin 25-vuotias ja opiskelin turvallisuusalalla. Olin viimeiset pari vuotta asunut ekaa kertaa elämässäni yksin (muutin kotoa 16-vuotiaana ja sittemmin olin asunut aina yhdessä seurustelukumppanieni kanssa). Työskentelin vartijan hommissa, aloitin uuden parisuhteen ja aloin odottaa syksyn korvilla tytärtäni, joka täyttää ensi keväänä 10 vuotta.
5 vuotta sitten: Vuonna 2015 täytin 30 vuotta ja kävin elämässäni läpi suurta kriisiä. Erosin em. suhteesta ja muutin toista kertaa elämässäni omaan asuntoon. Nämä ajat kasvattivat ihmisenä todella paljon näin jälkikäteen ajatellen, vaikka sillä hetkellä ei siltä tuntunut. Näiden kokemusten kolhuja paikkailen edelleen. Tämä vuosi oli tähänastisen elämäni vaikein.
Nyt: Kun vuosi 2020 alkaa nyt vedellä viimeisiään, olen mielestäni varsin seesteisessä elämänvaiheessa, ollut jo muutaman viime vuoden. Löysin rinnalleni upean ihmisen ja saan asuttaa ja kunnostaa historiallisesti ja tunnearvollisesti korvaamatonta äitini synnyinkotia.
Saan myös tehdä työkseni minulle ominaista ja rakasta työtä, ja se merkitsee minulle valtavasti. Edellämainitun kriisivaiheen ja kuluneen koronavuoden mukanaantuomien kokemusten kautta huomaan kasvaneeni ihmisenä todella paljon ja arvostavani henkistä hyvinvointia entistä enemmän. Terävin särmä on hioutunut ja hetkessä elämisen taito, itsensä hyväksyminen ja harmonia kaiken ympärillä tapahtuvan käsittelyyn on tullut tilalle.
Mitä haluaisin sen olevan 10 vuoden päästä? Omannäköistäni. Sellaista, että voisin hyvällä omallatunnolla sanoa että en tyytynyt mihinkään puolivillaiseen, vain menin täysillä päin suuntaa jonne sydän sanoi, muiden mielipiteistä välittämättä. Itseni tuntien tosin tiedän että näin tulee tapahtumaan, sillä en ole muun maailman antanut määrittää menemisiäni ennenkään. Mitään tiettyä visiota minulla ei ole mitä elämäni pitäisi tulevaisuudessa olla, luotan siihen että mitä eteen tulee, on tarkoitettu, siihen sopeudutaan ja sillä mennään. Elämä kulkee ja minä menen mukana parhaani mukaan. Tavoitteita toki on ja niiden eteen teen pitkäjänteistä työtä, ja luotan niiden toteutuvan kun aika on oikea.