Kun ikävuodet pyörähtää ensi kertaa uudelle kymmenluvulle, onhan se juhlan paikka. Meidän tyttö juhlisti omaa merkkipäiväänsä toiveidensa mukaisesti heppateemalla, jota minä äitinä tietysti enemmän kuin mielelläni olin toteuttamassa - onhan hevoset kovin lähellä omaakin sydäntä.
Keppihevoset eli kepparit on jo tovin olleet kova juttu, ja ahkerasti meillä onkin niitä ratsastettu, hoidettu, tarhattu ja puunattu. Halusin antaa lahjaksi sitten itse tehdyn kepparin, vaikkakaan ompeluhommat eivät ole se minun omin juttu. Löysin materiaaliksi meille pian tulevan hevosen väritykseen kohtuuhyvin mätsäävää mokkanahkaa, jonka kokoon ompelussa sain apua minua osaavammalta ompelijalta. Kaavat piirtelin itse vapaalla kädellä paperille.
Hepalla on irrotettavat suitset kuolaimineen ja erillinen riimu, joka on oikea miniponin/varsan riimu joka sattui sopimaan passelisti kepparin päähän. Suitset sen sijaan ompelin itse kasaan. Kuolain on tehty hitsaamalla yhteen kaksi venerengasruuvia (mikä lie virallinen nimi).
Kakkukin piti olla heppateemainen, ja sellaisen tein koristelemalla porkkanakakun vihreäksi värjätyllä kreemillä, jota esittävän nurmikon päällä töröttää Schleich-mustangiori takajaloillaan askartelemani kakkuun tökättävän esteen edessä. Ympärillä suklaavohvelitikkuja "aitauksena". Kyllä huomaa ettei tämä leivonta kuitenkaan se meikäläisen leipälaji ole, mutta hyvää tuli ja kauppansa teki kakku, se kai se on pääasia :D
Väsäsin myös cocktail-tikkuja, vadelmaleivoksia, kinkku-juustosarvia ja heppakeksejä.
Lisäksi oli sitten valmiina hankitut karkit, sipsit, karamellipopparit, donitsit, pikkupizzat, kuivatut omenasiivut & banaanit ym. lisäkkeet.
Ohjelmassa oli kepparikisat, jossa suoritettiin este- ja pujottelurata.
Hevoset tietysti puunattiin ja hoidettiin hyvin ennen kisojen alkua.
Esteetkin tein tytölle synttärilahjaksi, mutta jouduin antamaan ne jo ennakkoon kun eräänä päivänä ulkovarastoa penkoessa tyttö löysikin minun sinne piilottamat estetolpat.
No, saipahan harjoiteltua hyppyjä jo etukäteen!
Nyt on kivat estekalustot millä hyppiä; on pystyestettä, kavalettia, ristikkoa sun muuta.
Kaikki kisaajat saivat sijoituksensa mukaisen & värisen ruusukkeen.
Seuraava ohjelma olikin aarteenetsintä.
Tein ruskealle paperille pihapiirin kartan, jonka käsittelin vanhan näköiseksi polttamalla sitä paikoin kaasutöhöllä, värjäämällä teepusseilla ja rutistelemalla kosteana kasaan.
Karttaan oli merkitty kultaisten hevosenkenkien sijaintipaikat, joista löytyi numeroita.
Numerot keräämällä muodostui sitten koodi, jolla pääsi avaamaan aarrearkun lukon.
Tytöt olivat etsintäpuuhista aivan innoissaan ja kannustivat tosi hienosti toisiaan.
Jokainen pääsi osallistumaan ja auttamaan koodin selvittämisessä.
Lopulta sitten koodia kokeiltiin lukkoon ja sehän aukesi!
Palkinnoksi arkusta paljastui pussukat sekä kulta(suklaa)kolikoita jaettavaksi.
Tyttö oli kyllä aivan innoissaan synttäreistään ja leikki pitkälle iltaan lahjaksi saamillaan leluilla, etenkin hevosilla, johon tuli taas täydennystä. Alkaa koko tytön huone muistuttaa ratsastuskeskusta pienoiskoossa, kun on isot tallit, kentät, tarhat, talot ja muut oheistarvikkeet. Huono minulla kuitenkaan moittia, sillä leikkihevoset olivat likipitäen ainoita leluja jotka lapsena kelpuutin ja joita keräsin. Tiedän siis tunteen!
Tallilla jo aiemmin asustanut vuonohevostammakin sai oripojan kaveriksi.
Allaolevan hevosfiguurin löysin ja ostin käytettynä etsittyäni ensin pitkään jotain liki meidän tulevan hevosen näköistä leluhevosta mutta tuloksetta - kunnes sitten näin tämän. Vuosina 2010-2016 Schleichin tuotannossa ollut andalusiantamma on kokonsa, sukupuolensa ja värityksensä puolesta varsin osuva pienoisversio meidän kohta tänne Kainuuseen saapuvasta hevosesta. Saattaa siis olla (eikä vain saata, vaan varmasti on) että tiedossa on varsin paljon hevosentäyteistä juttua ja kuvaa lähiaikoina!
