Leivän alkulähteillä

Päivitetty: 30. jouluk. 2019


Minulla on kolme hyvin voimakasta varhaislapsuuden muistoa niiltä ajoilta, kun asuin vielä mansardikattoisissa Makkolan taloissa isäni (ja monen muun kajaanilaisen) silloisen työpaikan Kajaanin paperitehtaan vieressä. Yksi on se ainainen selluntuoksu (kyllä - tuoksu - itse en edes pitänyt sitä pahana, kuten jotkut) ja paperitehtaalta kantautunut kolke ja kaikki muut työnteon äänet, kun tehdas oli täyttä höyryä toiminnassa. Toinen on se, kun äitini oli ostanut levyn Fazerin Sinistä, ja talvipakkasessa rapisteli käärettä auki kotirappusilla ja folion sisältä taittoi minulle palasen tuota samaista tavaraa, joka edelleen on minulle heikko kohta.

Ja se kolmas? No se on se tuoksu, joka tulvahti nenään aina, kun aamuvarhaisella kuljimme Pekka Heikkisen leipomon ohi.

Kadulle päin avautuvista ikkunoista leijaileva leivän tuoksu kertoi leipureiden ahkeroineen puu-uunin äärellä. Sydän sykähtää edelleen joka kerta, kun kaupunki vasta heräilee ja olen kulkemassa Välikatua pitkin ja tuo tismalleen sama tuoksu konditorian kohdalla tuo muistot mieleen.

Kävin eräänä syysaamuna tutustumassa kyseiseen paikkaan pintaa syvemmältä kamerani kanssa. Pääsin tekemään mielenkiintoisen matkan noiden maankuulujen puu-uunileipien ja muiden leipurien taidonnäytteiden syntysijoille. Siinä muutama tunti kului hujauksessa, kun sain seurata vierestä kaikkien niiden konditoriatuotteiden valmistusta, joita on tottunut näkemään valmiina tuotteina vitriinissä.

Vaikka tiedossa olikin, etteivät ne leivokset sinne esille ihan itsekseen tupsahtele, silti yllätti kyllä huomata, miten monen vaiheen ja ison työmäärän takana ne kaikki oikein ovat. Vuosikymmenten kokemus kuitenkin oli jalostanut työskentelyn hyvin jouhevaksi, ja jokainen tiesi ja tunsi oman työtehtävänsä kuin taskunsa. Käynnissä oli kiireisin aika vuorokaudesta ja hommaa piisasi, mutta kaikki näytti hyvin hallitulta eikä kaoottisuudesta ollut tietoakaan.

Samaan aikaan kun yhdessä pisteessä työstettiin leipätaikinasta erilaisia leipiä, toisaalla koristeltiin kakkuja ja täytettiin kermasarvia. Yksi pussitti muualle myyntiin meneviä tuotteita, toinen rypytti riisipiirakoita ja välillä joku kävi kohentamassa puu-uunia ja pistämässä lisää pökköä pesään. Valtavaan uuniin meni kasapäin puu-uunileipiä kerralla, ja niitäkin piti käydä välillä siirtelemässä tasaisen paiston takaamiseksi.