Jatkona edelliselle blogikirjoitukselle käytettävissä olevan kuvauskaluston vaikutuksesta kuvan lopputulokseen seuraa tämä kooste, jossa kuvausolosuhteet hankaloituvat aiemmasta.
Kun vallitsevaa valoa on paljon ja kuvattava kohde pönöttää paikoillaan, ei tarvita kummoistakaan kapinetta kohtuullisen kuvan saamiseksi. Mutkia tulee matkaan siinä vaiheessa, kun aurinko laskee tai ollaan huonosti valaistuissa sisätiloissa - tai kun kuvattava kohde on liikkuvaisempaa sorttia. Tai yhtälö, jossa toteutuu nämä molemmat - liikkuvia kohteita vähässä valossa.
Yksi haasteellisimmista kuvaustilanteista on esimerkiksi häät ja illan pikkutunnit, kun täytyy pärjätä tunnelmavalon turvin ja saada taltioitua erilaiset ohjelmanumerot. Jo pelkkä liikkumaton kakku voi tuottaa tuskaa jos valoa on vähän, kuten seuraavassa esimerkissä, jonka kuvasin eräissä häissä.
Kalustona minulla oli Canon 6D Mark II + muutama objektiivi sekä lisäksi verrokkina Canon IXUS 80 IS -pokkari ja oma iPhone 7-puhelin.
Alla samasta tilanteesta otettu kuva ensin IXUS-kameralla:
ilman salamaa:
Kuvasta otettu suurennos paljastaa kohinan määrän, joka suorastaan kirvelee silmiä:
sama salamalla:
Sitten iPhonella:
Ja vielä sitten "oikealla" kameralla eli Canon 6D MkII:
Vertaillaanpa sitten vähän pöytäkoristeita.
Ensin IXUS-pokkari ilman salamaa ja salaman kera.
Seuraavana 6D:llä otettu kuva, ISO 1600. Ei mainittavaa kohinaa.
Alla otos myös varakamerana mukanani olleella, jo varsin vanhalla Canonin 500D-mallilla, ISO sama 1600. Kaukaa katsottuna ok, mutta läheisessä tarkastelussa kohina näkyy selvästi.
Kuten edellisestä vertailupäivityksestä ehkä huomasikin, äkkinäinen ei ehkä näe laatueroa kuvien välillä, jos runkona on ollut 500D tai 6D jos kuvausolosuhteet ovat hyvät. Tämä tukee sitä tosiasiaa, että objektiivilla voi vaikuttaa kuvaan paljon enemmän kuin rungolla. Jos siis haluat hyviä kuvia, satsaa optiikkaan!
Mutta toki kun kuvataan vähässä valossa, myös runkojen erot alkavat näkyä ja tämä olikin suurin syy sille, miksi hankin täysikennoisen: se kestää silminnähden paremmin suurempia ISO-arvoja. 500D:n kuvat alkavat väistämättä muuttua rakeisiksi ISO800:n jälkeen, kun 6D:llä kuvaan usein ISO3200:lla aivan huoletta.
Alla ehkä häiden haastavin kuvaustilanne: häätanssi.
Se kuvataan aikalailla poikkeuksetta vasta pimeän tultua myöhemmin illasta ja siinä liikutaan nopeastikin, joten hyvät konstit (ja kalustot) ovat tarpeen. Vai miltä näyttää allaolevat otokset (joita otettaessa salissa oli oikeasti varsin pimeä tunnelmavalaistus)?
IXUS-pokkari salamalla:
iPhone 7:
iPhonen kuvan suurennos kertoo paljon: kaikenlainen liike hämärissä olosuhteissa kuvattuna on sille liikaa ja kuvista tulee pikselimössöä.
Jos sinä menisit naimisiin, haluaisitko katsella vanhana yhdessä jälkipolvien kanssa ylläolevan kaltaisia hääkuvia, vaiko kenties tällaisia:
Nämä on otettu 6D Mark II:lla ja 70-200/f 2.8 L -objektiivilla.
Sitten pari vertailuotosta raveista. Allaolevat kuvat on otettu Kajaanin kauden avausraveista 6.5.2018 ja kuvissa on parivaljakko Magic Hockenheim/Ville Pohjola.
Ylempi kuva on otettu omalla iPhone 7 -puhelimellani ja on päivänvalossa otetuksi ihan ok otos.
Alempi on sitten kuvattu työkalullani, Canon 6D Mark II:lla.
Kun valoa riittää, puhelimellakin saa ihan kivan kuvan. "Ihan kiva" ei kuitenkaan riitä kaikenlaiseen käyttöön. Jos hevosen omistajat haluaisivat teettää kuvasta voittajataulun (kyseinen valjakko muuten voitti tämän lähtönsä), puhelinkuvan pikselit kävisivät äkkiä vähiin. Kohtuulaatuisen "kymppikuvan" siitä toki saa tehtyä, mutta eipä juuri suurempaa. Kuten allaolevassa kuvassa näkyy, puhelimella otettu kuva on sijoitettu järjestelmäkamerakuvan päälle hahmottamaan, kuinka paljon suurempi jälkimmäinen kuva suhteessa on. Olen tehnyt roimasti rajatuistakin kuvista A2-kokoisia printtejä ja ne ovat kestäneet lähietäisyydeltäkin tarkastellut katseet. Onhan siinä toki väkisinkin eroa, kun toisessa on 3 megapikseliä ja toisessa 26 mpix.
Itsekin tykkään kuvata paljon puhelimella ja onhan se erittäin kätevä kapine, kun "oikea" kamera ei läheskään aina kulje mukana. Tulee ikuistettua monenlaisia tilanteita, joista muuten ei olisi kuvaa muistona. Ja videopätkien taltioinnissa se vasta näppärä onkin!
Vanhoilla pokkareilla ei nykyään oikeastaan tee juuri mitään, puhelinten kuvanlaatu pesee ne usein kirkkaasti. Myös vanhojen halvempien sarjojen järjestelmäkameroiden tekniikka alkaa olla niin vanhaa, että ilman hyvää optiikkaa kuvaisin melkein ennemmin puhelimella.
Mitä enemmän kehittyy puhelinten kamerat, sitä enemmän korostuu oikeasti laadukkaat järjestelmäkamerat ja niiden optiikka. Niiden tuottamaan kuvanlaatuun likikään päästäkseen puhelinvalmistajilla on vielä melkoisesti matkaa - mutta eipä mobiililaitteet ole siihen tarkoitettukaan. Jos ne ajaisivat saman asian, miksi kukaan täysijärkinen maksaisi ensin itsensä kipeäksi ja sitten kanniskelisi mukanaan niskat väärällään monen kilon painoista kamerakalustoa? Yleisin käyttämäni objektiivi yhdessä rungon kanssa painaa noin 3 kiloa, ja sitä kun vaikkapa pitkän hääpäivän kantaa kaulallaan mukana niin kyllä on huutava tarve niskahieronnalle.
Katsotaan teenkö jossain kohtaa vielä lisää jatko-osaa tähän aiheeseen, tämä on varsin mielenkiintoinen asia tutkia itsellekin.
Ja koska kalusto ei suinkaan ole ainoa seikka, joka vaikuttaa lopputuotteeseen eli valokuvaan, teen jossain vaiheessa ihan mielenkiinnosta koostetta myös siitä, millainen vaikutus on sillä joka laukaisinta painaa eli kuvaajalla itsellään.
Niistä lisää aikanaan!
Anu