Kiehtova Kroatia


"Onko pakko?" sanoin ensimmäisenä, kun piti alkaa vuodenvaihteessa päättämään, että no mihin sitä häämatkalle.

"Mehän käytiin jo Kolilla".

Tämä kertonee riittävästi siitä, millainen maailmanmatkaaja noin yleisesti ottaen olen. Viihdyn kotona, ei se väärin ole. Minusta nähtävää riittää paljon lähelläkin ja kotikonnuillakin on paljon uutta koettavaa. Matkailu on minulle stressaavaa kaikkine matkalaukun pakkailemisineen ja siirtyilemisineen. Etenkin lentäminen on kerta kerralta hirveämpää. Koli riitti häämatkaksi minulle oikein hyvin. En kuitenkaan ole tässä parisuhteessa yksin vaan mieheni koettaa parhaansa mukaan horjuttaa hallituksen päätöksiä (heh), ja myönnettäköön että se mitä olen ulkomailla aiemmin käynyt, niin onhan niistä reissuista toki tarttunut mukaan paljon kaikkea kivaakin.

Tammikuun matkamessujen aikaan piti sitten kuulemma tehdä päätös. Ulkoistin kaiken käytännön järjestelytyön ja päätöksenteon miehelleni, joka halusi kuitenkin saada osviittaa siitä että millaisista kohteista lähtisi karsimaan vaihtoehtoja.

Minulla oli kaksi toivetta:

1. kohtuullisen lentomatkan päässä

2. sekä rantaa että kaupunkia, toisinsanoen

paljon mielenkiintoista kuvattavaa

Mieheni näytettyä minulle valokuvia muutamista eri kohteista, ihastuin heti Kroatiaan. Mitään en maasta tiennyt muuta kuin että se on jossain päin kaakkois-Eurooppaa siellä "niiden pienten maiden joukossa", eli Montenegron, Bosnia-Hertzegovinan ym. joukossa. Kuvien perusteella siellä oli kauniita, jylhiä kalliorantoja, turkoosinsinistä merta ja idyllistä kaupunkiakin.

Olin että no tuonne. Sinne siis.

Tarkempi kohde kyseisessä maassa oli sen eteläkärjessä, Adrianmeren rannalla sijaitseva pikkukaupunki Dubrovnik. Asukkaita oli vain vähän päälle sen mitä kotikaupungissani Kajaanissa, ja mitään Pariisista tuttua valtavaa ihmisvilinää en tälle lomalle kaivannut.

Pakettimatkoja en ole aiemmin harrastanut. Olen halunnut matkailla aiemmin omatoimisesti, mutta koska nyt haluttiin karsia kaikki ylimääräinen stressi minimiin, suostuin ajatukseen matkatoimiston nmukanaolosta.

Kroatian kentällä oli vastassa Aurinkomatkojen bussi ja henkilökuntaa, ja matkalla hotelliin kerrottiin monenlaista perustietoa kohteesta. Maisemat olivat henkeäsalpaavan upeita, vaikka välillä hirvittikin bussin kurvaillessa jyrkkiä vuorenrinteitä nuolevia teitä myöten.

Koska lähdin reissuun ennakkoluulottomasti ns. takki auki, ilman mitään suunnitelmia tai suurempia etukäteisselvityksiä, en tiennyt yhtään mitä odottaa hotelliltakaan. Luotin siihen että mieheni osaisi valita hyvän. Äkkiä kävi selväksi että hyvin olikin valinnut, puitteet olivat oikein hulppeat. Kyseessä oli Valamar-ketjuun kuuluva 4 tähden Argosy-hotelli.

Alla näkymä hotellihuoneen parvekkeelta sekä aulan sisätiloista.

Hotellin lähellä oli samaan ketjuun kuuluva 5 tähden President -hotelli, jossa käytiin vertailun vuoksi kiertelemässä mutka ja se oli omaan makuun jo liian pramea pönötyspaikka. Tässä Argosyssa oli juuri sopivasti tasoa ja tunnelmaa yhdessä. Sisäuima-allasalue, ulkoaltaat ja auringonottopatio merinäköaloineen, jopa s