Voiton puolella


Onneksi on kevät.

Solisevat purot, sirkuttavat lintukuorot, lumen alta paljastuvan mullan tuoksu, auringon lämpö, lisääntyvä päivänvalo, maasta esiin puskevat ja kukoistukseen puhkeavat kukat, heräävä luonto...

Alkusyksyn ohella nimenomaan kevät on minulle toukokuun lapsena ollut aina kaikista voimaannuttavinta aikaa vuodesta. Etenkin nyt tähän saumaan kevään tuoma energia on ollut enemmän tarpeen kuin koskaan.

Liki kaikki käytettävissä olevat voimavarat vaatinut infernaalinen remontti- ja muuttourakka alkaa vähitellen osoittaa laantumisen merkkejä. Tekemistä toki riittää tuleviksi kuukausiksi, vuosiksi ja vuosikymmeniksi roppakaupalla, mutta tähän hätään akuuteimmat toimenpiteet on pian taputeltu ja se jos mikä on juhlan paikka!

Entinen asunto on nyt taaksejäänyttä elämää ja vaikka siellä monia ikimuistoisia hetkiä elämästä tulikin vietettyä, on aika siirtyä uusien haasteiden pariin - ja niitä varmasti tuleekin riittämään.

Vaikka talo itsessään on vuodelta 1874, ei meillä ollut intressiä tehdä siitä mitään museota. Toki talon historia saa huokua, mutta nykyaikaisella otteella. Suojeltujen rakennusten kanssa on luonnollisesti hyvinkin tarkkaa miten niitä lähtee entisöimään, mutta koska kyseessä ei ole virallisen suojelun alainen talo vaan aikoinaan liki purkutuomion saanut maalaispirtti, pääasia lienee että talo ylipäätään on vielä pystyssä.

Jokainen asukas on siihen omana asuinaikanaan jättänyt jälkensä, ja nyt on meidän vuoro tehdä siitä meidän näköinen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että taloon on tullut ja tulee paljon nykyaikaisia elementtejä, esimerkiksi kaikki sähköt johtoineen ja kaappeineen on uusittu täysin ja ulko-oveksi vaihdetaan nykyvaatimukset täyttävä lämpöovi sähkölukkoineen. Lisälämmönlähteenä puulämmitteisen pönttöuunin ja takan ohella toimii ilmalämpöpumppu. Kodinkoneet on tämän päivän mukaisia, osaa niistä kuten esimerkiksi astianpesukonetta voi jopa ohjata puhelimella. Viimeisimpänä uudistuksena taloon kytkettiin myös nykyajan mukaisesti kuitukaapeli, joten nopea netti ja kaapelikanavat tuovat tönöön tuulahduksen modernia teknologiaa.

Talon vanha tunnelma säilyy kuitenkin paljolti näkösälle jätettyjen hirsipintojen kautta sekä seinille kehystettyjen taulujen kautta, joihin on laitettu esille talon historiasta kertovia kuvia ja papereita.

Talon isäntäpari 1930-luvulta; minun mummoni ja Oskar Rusanen, jolta talo sai Rusala-nimensä.

Yllä ilmakuvaa tilasta 1960-luvulta ja alla kehystämiäni tositteita, kuitteja ym. papereita joita on löytynyt jemmasta suuria määriä.