Kolin kutsu


Tietyssä mielessä ympyrä sulkeutui, kun palasimme heti häiden jälkeen muistelemaan kevättalven kosintahetkiä samoihin pohjois-Karjalan kalliomaisemiin Kolille. 

Maisema oli muuttunut paljon sitten maaliskuusta, mutta kuitenkaan ei ollenkaan. Aiemmin paksun lumipeitteen vuoraamat kalliot olivat nyt paljaana, taannoin tykkylumen taivuttamat puunlatvukset olivat vapautuneet kuorman alta kurottamaan kohti taivasta. Sama Pielisen selkä edessä kuitenkin siinsi kuin silloinkin. Monesta maalauksesta tutut kansallismaisemat.

(Aiempi kirjoitus Kolin reissulta täällä).

Heti samana päivänä kun saavuimme, saimme ihailla mitä upeinta auringonlaskua. Taivas hehkui keltaisen ja punaisen eri sävyissä selkeältä taivaalta.

Alakuvan nimenomainen kallionkumpare heti Ukko-Kolilla oli se nimenomainen kohta, jossa mies "kompastui" ja kosi  😄

Hotellissa meitä odotteli uusin huone, joka oli aivan vasta valmistunut takkakabinetista majoitushuoneeksi. Näin valokuvaajana olin erityisen otettu kun pääsin historiankirjoihin jääneen valokuvaajan I.K. Inhan mukaan nimettyyn huoneeseen, jossa oli takka ja keskellä huonetta valtava sänky koristeellisen puuseinämän edessä.

Inha kiersi 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa ahkerasti ympäri Suomea polkupyörällä valokuvaamassa maisemia ja onkin ehdottomia alan varhaisia suunnannäyttäjiä. Allaoleva kuva on Inhan Kolilta vuonna 1895 ikuistama (kuva:  http://ik-inha.org/fi/).

Hotellin henkilökuntakin oli jättänyt terveisiä huoneeseen kortin, kuohuviinin ja suklaan muodossa, mikä oli mukava yllätys!

Minulle ei niin sillä kuoharilla väliä, mutta suklaan kanssa ei voi koskaan mennä metsään 😍