Kirjojen syntytarina

​

Kuten moni muukin, myös minä kiinnostuin hevosista jo aivan pienenä. Se innostus noita nelijalkaisia kohtaan oli jotain aivan käsittämätöntä, koko maailma tuntui pyörivän niiden ympärillä. Elettiin 90-lukua, eikä meillä vielä ollut omaa hevosta kotona ja ratsastamaan muille talleille pääsi kovin harvoin. Haalin haltuuni paikallisesta kirjastosta joka ikisen hevosaiheisen lehden ja kirjan jonka suinkin käsiini sain. Kannoin niitä kotiin selkä vääränä ja jopa kirjaston tädit ihmettelivät lainausintoani. Sain muistaakseni jopa jonkun ahkerimman lainaajan palkinnon joskus. Niitä opuksia minä sitten luin läpi illat pitkät samalla kun piirtelin kaikki paperit (joita muuten riitti, paperitehtaalla työskennellyt isäni piti siitä huolen) täyteen hevosia.  Oli mahtavaa, miten kirjojen kautta pääsi eläytymään mitä ihmeellisimpiin maailmoihin. Salaa haaveilin jo tuolloin, että vielä joskus minä itsekin tällaisia kirjoja teen. Ilmoittauduin mukaan sanataidekurssille jota kävin koulun ohella ja lomilla monen vuoden ajan. 

​

Kului vuosia, kävin kouluja ja tein kaikenlaisia töitä, mutta siinä ohella ajatus tästä kirjahommasta ei jättänyt rauhaan. Kun sain työn alle Karisto Oy:lle kuvitettavan Venla-kirjasarjan vuonna 2011, samana vuonna kun tyttäreni syntyi, päätin alkaa vähitellen viedä ajatusta toteutukseen. Tein erilaisia käsikirjoituksia ja kuvituksia, lähetin jonkun niistä kustantamoonkin vuonna 2012, ja sain sille yllätyksekseni myönteisen vastaanoton. Jotain muutoksia siihen olisi pitänyt tehdä ja sitten se olisi voitu viedä tuotantoon. Jäin kuitenkin jahkailemaan niiden muutosten kanssa, ja minulla oli tuolloin kädet täynnä vauvan ja muiden projektien kanssa. Ajattelin, että palaan kirjan äärelle paremmalla aikaa. Ja taas kului sitten sitä aikaa.

​

Tyttäreni ollessa 10-vuotias meille tuli Hilma-hevonen, ja tytär harrasti tuolloin innolla myös keppareita. Opettelin ompelemaan niitä (minä, jonka käsityönumero ei koskaan ollut kaksinen) ja yllättäen niitä alkoi mennä kaupaksi muillekin. Kepparihomman ympärille tuli heppakerho, johon liittyi myös Hilma sekä sen kaveriksi tullut shetlanninponi. Järjestin kepparikisoja ja -leirejä ym. tapahtumia, ja sitten iski ajatus että tähän samaan yhteyteen toteutan viimein sen kirjan. Tällä kertaa en halunnut kysyä kustantamoilta mitään, sillä visio kirjasta oli niin vahva että en olisi halunnut muuttaa siitä mitään. Enkä halunnut tehdä sitä rahan vuoksi, vaan puhtaasti harrastuspohjalta, niin että saan toteuttaa sen sillä tavalla kuin jo lapsena haaveilin. Siispä työstin ekan osan valmiiksi ja painatin sen omakustantamon kautta. Toinen osa on juuri nyt tulossa tänä syksynä 2026 ja seuraaviakin osia on jo suunniteltu ja osin työstettykin pitkälle eteenpäin. Tämä on tällainen minun oma terapiaprojekti, jota teen ihan vain tekemisen ilosta, ja jos kirjoista joku muukin jotain iloa saa, se on vain plussaa.

​

Kirjoilla ei ole mitään varsinaista ikäsuositusta, vaikka eniten ehkä ovatkin nuortenkirjakategoriassa. Itse luen kuitenkin yhä edelleen uudestaan niitä samoja heppakirjoja joita silloin lapsenakin luin, joten voisin väittää, että myös jokainen riittävän lapsenmielinen ja hevosiin päin hurahtanut aikuinen on niiden kohderyhmää.