Kannata kotimaista

 

Pyörittelin tässä vasta käsissäni jotain kuvatuotteistani ja pysähdyin tarkemmin miettimään siinä olevaa Avainlippua, tuota kotimaisesta työstä kertovaa symbolia. Siinä sitten pohdiskelin iltapuhteinani syvemmin sen merkitystä, kuten tuotteiden kotimaisuutta ja paikallisuutta ylipäätään.

 

 

 

 

Minulle itselleni Avainlipulla on toki suuri merkitys. Olen ylpeä siitä, että suurin osa kuvatuotteistani tehdään meillä Suomessa. Minulla on aina ollut vahva halu suosia kotimaista tuotantoa, jopa siinä määrin että jotkut tuttuni ovat pyöritelleet pakkomielteelleni päätään. Kesän grillijuhlissa ovat jotkut makkarat ja pihvit jääneet minulta syömättä, jos ne eivät ole olleet kotimaisia. "Mitä sinä sitten ulkomailla syöt, tilaatko sinne ruuat Suomesta", joku taisi päivitellä joskus. No en. Kussakin maassa tietysti haluaa suosia sen maan omaa lähiruokatuotantoa, koska

 

a) on järjetöntä ja kallista roudata ruokaa pitkien matkojen takaa

b) on suuri rikkaus että eri maiden ruokakulttuuri elää ja on voimissaan.

 

Mutta kun ollaan Suomessa, miksi syödä ulkomaista lihaa, kun sitä saa läheltäkin? Etenkin kun tietää, että Suomessa eläinten elinolosuhteet ovat moniin ulkomaihin verrattuna hyvät. En halua maksaa siitä, että tänne tuodaan halvalla tuontilihaa kotimaisten tuottajien kustannuksella ja heidän hintojaan polkemalla.

 

 

 

 

Jossain selvitettiin joskus pikaruokaravintoloiden lihojen alkuperää. Siinä kerrottiin Mäkkärin pihvilihojen tulevan Puolasta. Joku siihen kommentoi, että mitä väliä, kai ne lehmät on samanlaisia sielläkin. No shit Sherlock - siitä ei kuitenkaan ole kysymys kun mietitään, mikä on ongelma. Minusta ongelma on se, että ostetaan Puolasta lihaa ja rahdataan se Suomeen, vaikka täälläkin on lehmiä. Meilläkin on maataloutta (ainakin vielä). En tiedä millaiset olosuhteet puolalaisilla lehmillä on elää, mutta veikkaan että tuskin ainakaan paremmat kuin meillä Suomessa.

 

On kaikkien etu että työllistämme suomalaisia ihmisiä.

Se maanviljelijä, jonka lompakkoon kilahtaa palkkaa esimerkiksi vaikka pikaruokaravintolalle tuotetusta lihasta (jos niissä siirryttäisiin käyttämään kotimaista), voi käyttää tienestinsä vaikka juuri sinun palveluihisi. Se sama viljelijä, joka jää työttömäksi kun kaikki ostavat mieluummin halpaa tuontilihaa, on kohta kortistossa ja yhteiskunnan tukien - eli veronmaksajien - eli meidän - kukkarolla.

Jopa minä ymmärrän tämän yhtälön.

 

 

 

 

Kaikki meistä voittavat, kun ostamme kotimaisia (ja jos mahdollista, paikallisia) tuotteita ja palveluita! Niin toimimalla luomme työtä lähelle. Niiden valintojen ansiosta yhä useampi meistä voisi jäädä asumaan kotiseudulleen sen sijaan, että lähtisi kauas työn perässä eivätkä kaikki kylät autioituisi tyystin. Esimerkiksi jos omassa asuinkunnassasi toimii leipomo, ja sen sijaan että ostat marketista leipää (joka voi olla ulkomaisesta viljasta tehty, vaikka leivottaisiinkin Suomessa, puhumattakaan miten useimmat paistopisteiden tuotteet tulevat ulkomailta), haetkin leipäsi ja pullasi tuon leipomon tiskiltä, työllistät toki leipomon henkilökuntaa mutta välillisesti myös monta muuta tahoa (koska usein paikalliset toimijat suosivat itsekin paikallisia tavarantoimittajia): sen viljelijän, jonka viljaa leipomo käyttää tuotteissaan. Sen, kenen kanalasta leivontaan käytetyt kananmunat tulevat. Sen, joka toimittaa polttopuita leipomon puu-uuniin. Tai mistä saadaan munkkeihin hillot. Jo yksi tuollainen leipomo voi olla osallisena hyvin monen muun lähituottajan toimeentulossa.

 

 

 

 

 

Varsinkin kun nyt toitotetaan joka puolelta tekoja talkoisiin ilmaston hyväksi, olisi oleellista tehdä ensin katsaus omiin kulutustottumuksiin. Tilaatko hääjuhliisi massatuotettua kertakäyttökrääsää Kiinasta, vaikka paljon kivempia koristeita löytyisi vaikka ihan lähiluonnosta? Ostatko halpoja mutta huonolaatuisia lastulevyhuonekaluja jotka joutuu pahimmillaan vaihtamaan joka muuton tai jopa kalusteiden siirtelyn yhteydessä, vaikka ostamalla kerralla kunnolliset ne jäisivät perinnöksi vielä jälkipolvillekin? Käytkö lomamatkalla halvoilla äkkilähdöillä kaukomailla, vaikka lomalle pääsee myös aivan lähiseudulla? Ostatko tanskalaisen joulukinkun, vaikka vaihtoehtojakin olisi? Onko saunaoluesi tuontijuomaa jostain kaukaa, vaikka kotikylälläsi pyörii pienpanimo? Ostatko likaisen maton tilalle uuden, vaikka voisit pesettää sen paikallisessa pesulassa ja luoda näin ,työtä kotikaupunkiisi? Ostitko vihannesosastolta kilohinnaltaan hieman halvempaa tuontikurkkua, vaikka paikallistakin olisi ollut tarjolla?

 

 

 

 

Tarkoitus ei ole syyllistää vaan herättää ajattelemaan, sillä surullista mutta totta, moni ei näitä asioita edes tiedosta, vaan tekee valintoja vanhasta tottumuksesta. Nämä eivät toki ole täysin mustavalkoisia asioita, josta esimerkkinä tulee mieleeni esimerkiksi se, miten suomalaista sianlihaa roudataan paljon vaikkapa Kiinaan. Tämä toki kohentaa suomalaista tuotantoa, mutta ilmaston kannalta taas lihojen rahtaaminen maailman toiselle laidalle herättää kysymyksiä ja puntaroitavaksi tulee valinta kotimaisuuden ja ilmastokysymysten välillä. 

 

 

 

Myönnän, en minäkään ole täydellinen (kaukana siitä).

 

Vaikka olenkin vähentänyt kaiken turhan tavaran ostamisen minimiin, hankkinut täyspuiset kalusteet ja kunnostanut vanhoja uusiokäyttöön, teen parhaani mukaan kotimaisia valintoja ruokaostoksilla ja ostan usein paikallisten käsityöläisten ja pientuottajien tuotteita, parannettavaa on ihan varmasti. Autoni ei taatusti ole se ympäristöystävällisin. Rakastan parmankinkkua ja se onkin ainoa ulkomainen liha jota ostan, koska yhtä hyvää vastinetta vain ei Suomessa tehdä. Ostan tokaluokkalaiselle tytölleni Littlest Pet Shoppeja, koska käpylehmä nyt ei vaan ollutkaan niin kova juttu lasten keskuudessa. 

 

Olen kuitenkin koettanut hänellekin iskostaa mieleen sitä ajatusta, että turhaan ei kannata mitään ostaa. Alkuun kun hän alkoi saada omaa rahaa ja hurmioitui kaikesta käden ulottuvilla olevasta krääsästä, hänkin tuhlasi pennosensa monenlaiseen joutavaan ja toki tekee sitä edelleen jossain määrin, mutta suurin osa jää kuitenkin säästöön ja hän on silminnähden ylpeä siitä, paljonko rahaa on onnistunut säästämään talteen.

 

 

Seuraavan kerran kun mietit, miksi maksaa kotimaisesta kun vaihtoehtona on halvempi ulkomainen, mieti myös sitä visiota, miltä maamme näyttää jos kotimainen tuotanto kuihtuu pois kannattamattomana. Onko sinunkaan työpaikkasi silloin enää turvassa? Miten meidän käy kriisitilanteessa, jos olemme täysin ulkomaisen tuonnin varassa? Mitä syömme jos rajat menee kiinni, tuonti sakkaa ja maatilat ovat pistäneet pönkät ovelle?

 

 

 

 

Valinnat ovat usein pieniä yksittäisen ihmisen kohdalla, mutta meitä on täällä monta ja yhdessä niistä pienistä pisaroista paisuu suuri meri. Aivan kaikkea toki ei kotimaisena edes saa, mutta markkinat kyllä kuuntelevat herkällä korvalla kuluttajien mieltymyksiä. Kun luodaan kysyntää, ennen pitkää tulee myös tarjontaa. Sellaisille hyödykkeille, jota meillä ei olosuhteiden pakosta edes pysty tekemään, löytyy yleensä jokin korvaava vaihtoehto - kuten vaikkapa riisin sijaan kotimaiset viljat ja perunat. Toki esimerkiksi banaaneja ja kahvia on vaikea korvata ja niitä tuskin ihan heti kotimaisena saadaan ostaa (ellei tämä ilmasto oikeasti lämpene vauhdilla, heh), mutta meillä täällä Suomessa osataan ja tehdään paljon ja monenlaista.

 

 

 

Ja toki niiden banaanien ja kahvien viljelijöidenkin on tärkeä saada toimeentulonsa, koska monien kaukomaiden talous nojaa vahvasti juuri näiden tiettyjen tuotteiden vientiin. Siksi onkin hyvä, että niissä valinnoissa, mitä ei kotimaisena voi tehdä, jonkinlaisena takuuna on sertifikaatit siitä, että tienaajana eivät ole ainoastaan välikädet vaan myös tuottajat. Esimerkiksi Reilun Kaupan merkki kertoo, että et rahoita lapsi- tai orjatyövoimalla pyörivän tahon toimintaa vaan ostosi ohjautuu oikeaan osoitteeseen.

 

Ja jos kuitenkin sinne ulkomaille pitää päästä, voi sielläkin parhaansa mukaan suosia sikäläistä lähiruokaa ja -tuotantoa, yöpyä pienissä perheomisteisissa hotelleissa ja hakea tuliaiset käsityöläisiltä.

 

(Nämä muistutuksena myös minulle, vaikka harvoin reissailenkin, sillä koko matkustelu on itsessään minulle niin suuri stressin paikka kaikkine suunnitteluineen, varailuineen ja järjestelyineen, että tuppaan menemään sieltä mistä helpoimmalla pääsen).

 

 

Kuva lainattu netistä

 

 

Ja vaikka autoni ei ole kotimainen eikä muutenkaan mikään ekoteko, sen alla pyörii Nokian Renkaat kiinaversioiden sijaan. Ja ne tytön petsit voi ostaa vaikkapa jostain pienyrittäjän pyörittämästä, kotimaisesta lelukaupasta ulkomaisen verkkokaupan sijaan. Kun ei jaksa alkaa kokkailemaan vaan tulee käännyttyä pikaruoan puoleen, käyn paikoissa, jotka suosivat hankinnoissaan kotimaisia raaka-aineita (esim. Kotipizza on kunnostautunut tässä ja Hesburgerkin käyttää jo kiitettävän paljon kotimaisia aineksia - jopa kainuulaisia, kuten tästä voi lukea: https://www.hesburger.fi/hesburger-yrityksena/tiedotteet/hesburgerin-marjat-kotimaisiksi).

Pienillä, arkisilla valinnoilla voi vaikuttaa.

 

Ja olen joka kerta ylpeä siitä, kun saan kertoa kuvatuotteeni olevan tehty Suomessa. Pari tuotetta on sellaista, jota ei kustannussyistä ole pystytty kotimaassa vielä teettämään, koska kuluttajan kontolle maksettavaksi tullut hinta olisi ollut liian kova, mutta toivottavasti tähänkin tulee muutos tulevaisuudessa. Varmimmin tämä toteutuu, kun me kaikki tehdään pieniä mutta suuria valintoja ja ostetaan lähellä tehtyä.

Se hyödyttää loppupeleissä meitä kaikkia.

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Tervetuloa lukemaan blogia!

Kuvat ovat ottamiani ellei toisin mainita - ethän kopioi niitä luvatta.

Kiitos!

Viimeisimmät
Please reload

Arkisto
Please reload