Kiehtova Kroatia

"Onko pakko?" sanoin ensimmäisenä, kun piti alkaa vuodenvaihteessa päättämään, että no mihin sitä häämatkalle.

"Mehän käytiin jo Kolilla".

 

Tämä kertonee riittävästi siitä, millainen maailmanmatkaaja noin yleisesti ottaen olen. Viihdyn kotona, ei se väärin ole. Minusta nähtävää riittää paljon lähelläkin ja kotikonnuillakin on paljon uutta koettavaa. Matkailu on minulle stressaavaa kaikkine matkalaukun pakkailemisineen ja siirtyilemisineen. Etenkin lentäminen on kerta kerralta hirveämpää. Koli riitti häämatkaksi minulle oikein hyvin. En kuitenkaan ole tässä parisuhteessa yksin vaan mieheni koettaa parhaansa mukaan horjuttaa hallituksen päätöksiä (heh), ja myönnettäköön että se mitä olen ulkomailla aiemmin käynyt, niin onhan niistä reissuista toki tarttunut mukaan paljon kaikkea kivaakin. 

 

Tammikuun matkamessujen aikaan piti sitten kuulemma tehdä päätös. Ulkoistin kaiken käytännön järjestelytyön ja päätöksenteon miehelleni, joka halusi kuitenkin saada osviittaa siitä että millaisista kohteista lähtisi karsimaan vaihtoehtoja.

Minulla oli kaksi toivetta:

 

1. kohtuullisen lentomatkan päässä

2. sekä rantaa että kaupunkia, toisinsanoen

paljon mielenkiintoista kuvattavaa

 

Mieheni näytettyä minulle valokuvia muutamista eri kohteista, ihastuin heti Kroatiaan. Mitään en maasta tiennyt muuta kuin että se on jossain päin kaakkois-Eurooppaa siellä "niiden pienten maiden joukossa", eli Montenegron, Bosnia-Hertzegovinan ym. joukossa. Kuvien perusteella siellä oli kauniita, jylhiä kalliorantoja, turkoosinsinistä merta ja idyllistä kaupunkiakin.

 

Olin että no tuonne. Sinne siis.

 

 

Tarkempi kohde kyseisessä maassa oli sen eteläkärjessä, Adrianmeren rannalla sijaitseva pikkukaupunki Dubrovnik. Asukkaita oli vain vähän päälle sen mitä kotikaupungissani Kajaanissa, ja mitään Pariisista tuttua valtavaa ihmisvilinää en tälle lomalle kaivannut.

 

Pakettimatkoja en ole aiemmin harrastanut. Olen halunnut matkailla aiemmin omatoimisesti, mutta koska nyt haluttiin karsia kaikki ylimääräinen stressi minimiin, suostuin ajatukseen matkatoimiston nmukanaolosta. 

 

 

Kroatian kentällä oli vastassa Aurinkomatkojen bussi ja henkilökuntaa, ja matkalla hotelliin kerrottiin monenlaista perustietoa kohteesta. Maisemat olivat henkeäsalpaavan upeita, vaikka välillä hirvittikin bussin kurvaillessa jyrkkiä vuorenrinteitä nuolevia teitä myöten.

 

 

Koska lähdin reissuun ennakkoluulottomasti ns. takki auki, ilman mitään suunnitelmia tai suurempia etukäteisselvityksiä, en tiennyt yhtään mitä odottaa hotelliltakaan. Luotin siihen että mieheni osaisi valita hyvän. Äkkiä kävi selväksi että hyvin olikin valinnut, puitteet olivat oikein hulppeat. Kyseessä oli Valamar-ketjuun kuuluva 4 tähden Argosy-hotelli.

 

 

Alla näkymä hotellihuoneen parvekkeelta sekä aulan sisätiloista.

 

 

Hotellin lähellä oli samaan ketjuun kuuluva 5 tähden President -hotelli, jossa käytiin vertailun vuoksi kiertelemässä mutka ja se oli omaan makuun jo liian pramea pönötyspaikka. Tässä Argosyssa oli juuri sopivasti tasoa ja tunnelmaa yhdessä. Sisäuima-allasalue, ulkoaltaat ja auringonottopatio merinäköaloineen, jopa suomalainen sauna löytyi.

 

 

Hulppeinta oli ehkä kuitenkin ravintola, jossa aamulla tarjottiin aivan käsittämättömän laaja valikoima aamiaista; kokit paistoivat omeletteja toiveiden mukaan ja esillä oli kaikkea mitä kuvitella saattaa. Sekään ei ollut kuitenkaan vielä mitään verrattuna illalliseen, jonka pystyi lisämaksusta käydä syömässä - ja siinä oli todellakin vastinetta rahalle! En ole i-k-i-n-ä nähnyt missään kerralla niin valtavasti ruokaa. Yksistään alkupaloja ja salaatteja oli tarjolla kymmeniä erilaisia. Kokit valmistivat ruokaa asiakkaiden silmien edessä omilla paistopisteillään mistä kukin sai käydä valitsemassa lataselleen mitä halusi. Oli pihvejä, paisteja, kalaa, kanaa, kasviksia, kaikkea. Jälkiruokaosastosta puhumattakaan - kuormittain erilaisia kakkuja, leivoksia, jäätelöbaari, hedelmälautasia. Ensimmäisen kerran kun sen kaiken näin, en osannut varttituntiin tehdä muuta kuin tuijottaa kaikkea sitä tarjonnan määrää. 

 

 

Ravintolan ikkunasta avautui upea maisema allasalueen ja meren suuntaan.

 

 

Ilmasto vaikutti varsin mukavalta. Kiitin onneani siitä etteivät pahimmat helteet ehtineet vielä alkaa (en ole koskaan ymmärtänyt sanontaa "nauttia helteistä", sillä minulle ne ovat aikamoista tuskaa), vaan lämpötila oli sopivasti siinä vähän päälle +20 C. Aurinko noilla leveysasteilla oli voimakkaampi kuin täällä, sillä tuokin lämpötila tuntui välillä paahtavan kuumalta ja iho otti väriä välittömästi. Voin siis vain kuvitella (en kylläkään halua) miltä mahtaa tuntua nyt siellä käynnissä olevat +40-50 asteen helteet!

 

 

Maisemiltaan maa oli varsin vuoristopitoista ja suomalaisittain verrattuna kuivahkoa. Toki vihreää oli ympäriinsä, mutta paljon myös kuivaa ruohikko-kivikkoa. Meri oli aivan upean turkoosinsininen ja kirkas. Kuulemma Kroatian edusta on maapallon avaruudesta katsottuna turkoosinsinisin paikka.

 

 

Kissoja oli kaikkialla ja paljon. Minne tahansa menikin, vastaan tuli kissoja. Pääosin hyväkuntoisia, jotkut olivat hieman reissussa rähjäytyneitä. Ilmeisesti ne olivat kulkukissoja, joita paikalliset ruokkivat.

 

 

Kaupunki on pieni mutta viihtyisä. Mitään valtavia ostoskeskuksia ei ole, eli shoppailijan unelmakohde paikka ei liene.

 

Muu tarjonta korvaa kyllä sitä puutetta monin verroin - ja kyllä rahaakin saa toki palamaan etenkin vanhassa kaupungissa, jonka marmoroidulla pääkadulla nimeltään Stradun sijaitsee monia putiikkeja, myös joitain kalliiden luksusmerkkien myymälöitä. Allaolevat kuvat on kaikki vanhan kaupungin alueelta eli Dubrovnikin suosituimman turistinähtävyyden kujilta. Tuon muurin ympäröimän vanhan kaupungin alueella asuu paljon ihmisiä kaiken sen turistimäärän keskellä. 

 

 

 

Muurien päälle pääsee maksamalla siitä ilosta noin 200 kunaa (paikallinen rahayksikkö) eli noin 27 euroa. Tosin me ostettiin 3 päivän Dubrovnik-kortit, jotka ei olleet paljon tuota kalliimpia ja joilla saa lisäksi kulkea busseilla ja käydä myös monissa museoissa, eli kannattaa hankkia sellainen jos on aikeissa muureilla käydä. Ja kyllä siellä kannattaa käydä, sieltä saa ehdottomasti komeimmat näkymät merelle ja koko kaupunkiin. Koko muurien päällä kulkevan kierroksen läpikävelyyn saa varata hyvinkin pari tuntia. Kierroksen varrella on pari kahvilaa/baaria jossa voi pysähtyä virkistystauolle. Hieman kyllä oli absurdi tunne kiertää siellä turistina samalla, kun muurin vieressä ihmiset asuivat kodeissaan ja kuivasivat kalsareitaan naruilla.

 

 

Tässä videopätkä muureilta:

 

 

Vanhan kaupungin kujat ovat täynnä elämää ja vilinää aamusta yömyöhään.

Kapeat kujat on täynnä ravintoloita ja muita liikkeitä. 

 

 

Yksi ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu on upealla puulaivalla, Karakalla, tehty auringonlaskuristeily. Laiva on täydellinen replika ikivanhasta purjelaivasta, joka on tärkeä osa kaupungin historiaa merkittävänä kauppasatamana. 

 

 

 

Risteily tarjosi mahdollisuuden ihailla kaupunkia mereltä käsin ja nähdä ylistetty auringonlasku Adrianmerellä. Taustalla soi matkan ajan kaunis musiikki ja auringon painuttua horisontin taa tarjoiltiin myös kattava illallinen. Melkein kaikki muut menivät ruokailemaan laivan sisätiloihin kansien alle, mutta itse sain siellä keinutuksesta hieman huonon olon niin tulin yläkannelle syömään ja olikin varsin ikimuistoinen kokemus kun istuttiin mieheni kanssa kahdestaan korkealla peräkannella illan hämärtyessä ja musiikin soidessa, laivan keinuessa kevyesti aalloilla ja kaupungin valojen tuikkiessa taustalla.

 

 

 

Tässä myös kuvaamani videopätkä laivalta:

 

 

 

Vanha kaupunki oli myös pääosassa monen hääparin suunnitelmissa. Kaupungin kaduilla näkyi ykköset yllä useita alttarille aikovia. Otin itsekin muutamasta jokusen kuvan pitkällä putkella, mutta hieman kyllä oudoksutti etenkin aasialaisten turistiryhmien käytös. Heistä monet rynnivät aivan kiinni hääpareihin ja tunkeutuivat perässä jopa vihkikirkkoihin hääparin perässä. Yhdessä kohtaa pienelle kirkon ovelle tuli jopa suma kun koko lauma yritti tunkea sinne kerralla ja perimmäiset ojensivat kameroitaan käsivarret suorana ylös saadakseen ihmismassan takaa kuvia. Jokseenkin tahditonta käytöstä ainakin näin suomalaisittain ajatellen.

 

 

Koska Dubrovnik on esimerkiksi Game of Thrones-sarjan keskeisiä kuvauspaikkoja, oli nähtävillä paljon siihen liittyvää oheistarjontaa kuten matkamuistomyymälöitä, opastettuja kierroksia sun muuta sarjaa sivuavaa. Yhdessä myymälässä oli myös kopio Iron Thronesta (jossa minäkin kävin kun liikkeen myyjä välttämättä patisteli).

 

 

 Tässä opas esittelee sarjan Walk of shame -kohtauksesta tuttua katua. Kuten alta olevasta kyseisen kadun varrella olevan baarin hinnastosta voi päätellä, hyvin oli osattu tuotteistaa tämä(kin).

 

 

Koska Kroatia on turismin saralla vielä suht uusi tuttavuus, ei rihkaman tarjonta ollut vielä täysin lapasista livennyttä ja turistit saivat kävellä kujilla varsin rauhassa vailla puolipakolla tuputtajia, toisin kuin monissa muissa lomakohteissa. Kyllä täältäkin silti löytyi jos jonkinlaista krääsää kotiinviemisiksi jos sellaista halusi.

 

 

Itse ostin muistoksi lähinnä vain pieniä tuliaisia muutamille ystäville ja itselleni pari taideteosta paikalliselta taidemaalarilta. Rompetta on nurkat täynnä muutenkin eikä lisää tarvitse, ja kuvat olivat minulle se tärkein matkamuisto jota tältä matkalta halusin.

 

 

 

Dubrovnik on yllättävän monipuolinen paikka ja käy oikein hyvin myös rantalomakohteesta, sillä sinne on rakennettu useita paratiisimaisia uimaranta-alueita, joissa voi viettää kesäpäivän uiden, aurinkoa ottaen ja drinkkejä siemaillen - tai vaikka vesiskootterin vuokraten.

 

 

Viikko vierähti reissussa nopeasti ja nähtävää riitti. Matkatoimiston kautta olisi ollut lisäksi tarjolla erilaisia opastettuja matkoja lähiseuduille, mutta mieluummin vietettiin tämä häämatka enemmän omassa rauhassa kuin turistibussin kyydissä pitkin kyliä kierrellen. Tykkään tutustua paikkoihin enemmän omaan tahtiin ja itsenäisesti, ja me käytiinkin paljon kävelemässä seutua ympäriinsä ja tutkittiin mitä minkäkin kulman takaa löytyy. Käytettiin paljon myös hotellin palveluja, kun kerrankin oli sen tason hotelli missä mieluusti vietti aikaa; osallistuttiin ohjatuille liikuntatunneille kuten vesiallasaerobiciin ja venyttelyyn, käytiin kuntosalilla, loikoiltiin allaspatiolla ja uitiin altaissa. 

 

 

Ainoastaan paikallinen kieli tuotti hieman haasteita. Yritin kohteliaisuussyistä opiskella hieman kroatiaa (kuten aina edes muutaman fraasin verran uuteen maahan mennessä), mutta kieli meni solmuun heti alussa ja päätin sitten pärjätä ihan vaan englannilla. Paikallisetkaan eivät tosin olettaneet missään turisteilta kroatian kielen taitamista vaan puhuivat poikkeuksetta englantia ja jotkut jopa halusivat oppia suomen kielen sanoja kuultuaan mistä päin olemme matkalla. 

 

 

Kaiken kaikkiaan reissu jätti oikein hyvän mielen ja kasapäin muistoja. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ruoka oli kaikkialla loistavaa.

Jos haluaa lomalle kohtuullisen lähelle Suomea mutta kokea vähän kaikkea: kulttuuria, kaupunkia ja rantaa, Kroatia on kyllä hyvä vaihtoehto! Etenkin touko-lokakuun sesonkiaikaan, kun palvelutarjonta on laajimmillaan. Hintataso on hieman Suomea alhaisempi, muttei merkittävästi. 

 

Ehdottomasti voisin mennä vielä uudelleen, vaikkei mitään pakonomaista poltetta paluumatkaan ainakaan vielä olekaan ilmassa. Muutenkin olen varsin kotona viihtyvää tyyppiä ja kannatan kotimaan matkailua, jota taas tänäkin kesänä tulee tuon tuosta harrastettua.

 

 

Anu

 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Tervetuloa lukemaan blogia!

Kuvat ovat ottamiani ellei toisin mainita - ethän kopioi niitä luvatta.

Kiitos!

Viimeisimmät
Please reload

Arkisto