Kesäinen Kajaani

Edellinen kirjoitus tänne blogin puolelle on huhtikuun lopusta, vajaan neljän viikon takaa. Kuitenkin tuntuu, että aikaa olisi kulunut paljon enemmän, sillä tuossa välissä on tapahtunut aivan valtavasti kaikenlaista. Johtuneeko siitä, että on yksinkertaisesti ollut kaiken maailman touhua ja tapahtumaa, vaiko paljon myös siitä että luonto on ottanut suuren spurtin kesää kohti. Vai mitä voi päätellä allaolevista kuvista...ne on otettu samasta paikasta meidän talon takapihalla olevasta metsästä. Ensimmäinen niistä 27.5. ja jälkimmäinen 5 viikkoa aikaisemmin 19.4. Toisessa vielä täysi talvi, niin että piti kahlata syvällä hangessa, toisessa taas täysi kesä kukkia kiertelevine kimalaisineen ja raakileita pukkaavine mustikanvarpuineen. Vuosi sitten tähän samaan aikaan eli ollut vielä edes lehteä puussa...

 

 

 

Vappuna oli vielä varsin harmaata, mutta sen jälkeen kesä on käynnistynyt oikein rytinällä. Nyt toukokuun loppua elettäessä tuntuu, että kesää olisi oikeasti kestänyt jo kauankin, vaikkei se kalenterin mukaan oikeastaan ole vielä edes alkanut. Kun alku on ollut näin lupaava, mitähän kaikkea tässä kesän aikana vielä ehtiikään tapahtua...se jää nähtäväksi

 

 

 

 

Vappupäivänä Kajaanissa ajeltiin perinteisen vappucruisingin merkeissä, johon oli koottu kulkineita useista eri autokerhoista.

 

 

Kesä onkin siitä kivaa aikaa, että se tuo päivänvaloon jos jonkinlaiset tallien uumenissa talviuntaan nukkuneet kesäautot. Monenlaiset avomallit, amerikanraudat ja muut klassikot, joilla ei juuri loskan keskellä kurvailla, ovat ohikulkijoiden silmäniloina.

 

 

 

 

 

 

 

 

Reilu pari viikkoa tästä ja taas päästiin ihastelemaan hevosvoimia Backwoods Cruisingissa, jossa sää jälleen kerran oli otollinen.

Itse olen muiden kiireiden takia nyt jättäytynyt sivummalle Suomen BMW-kerhon hallituksesta sekä tiedottajan tehtävistä, eikä meidän kerho muutenkaan ollut tänä vuonna esillä tapahtumassa, mutta mukava oli kierrellä ja katsella millaista jälkeä muiden autotalleissa on talven pimeinä tunteina saatu aikaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Omaa suosikkipuuhaa tähän aikaan vuodesta on päämäärättömät ilta-ajelut...otan auton alle, kameran kyytiin, laitan musiikkia soimaan, kattoluukun auki ja lähden taittamaan asfalttia ajatusteni kanssa. Kun monet muut ovat menneet nukkumaan ja tienoot alkavat painua yöpuulle, Suomen valoisat kesäyöt herää ihan omanlaiseensa eloon. Maailma näyttäytyy täysin erilaisena kuin päiväsaikaan. Ilmassa tuoksuu kesäyön kosteus, vallitseva valo muuttaa muotoaan ja ympäristö verhoutuu täysin erilaiseen tunnelmaan. Voisin välillä istuskella rantakivillä tuntitolkulla tuijottaen laskevaa aurinkoa ja hengitellen syvään. Se on minulle parasta terapiaa ja tehokkain tapa nollata päätä.

 

 

 

 

 

 

 

Usein käymme miehen kanssa näitä reissuja yhdessä, ja niinä kertoina sitä tuntuu aina oppivan toisesta jotain uutta...vaikka mekin ollaan toisemme tunnettu jo äkkiä laskeskellen noin 13 vuotta, niin kodin ja arjen tiimoilta irtautuminen kahdestaan kesäiseen luontoon saa keskusteluihinkin uudenlaista syvyyttä.

 

 

 

Vielä loppuun jokunen kuva tältä päivältä..kyseessä on varmasti jokaista kajaanilaista ja monia kauempaakin koskettanut tapahtuma kuluneelta viikolta.

 

Monen muun ohella minunkin ostosreissu kaupungilla viime keskiviikkona sai epäuskoisen käänteen, kun keskustan yllä tupruttaneen paksun palosavun lähteeksi paljastui perinteikäs Pekka Heikkisen leipomo. 

 

 

 Kuten viime syksyn blogipäivityksessä kerroin käytyäni kuvaamassa kyseisen leipomon tuotantotiloja, että Pekka Heikkisen rakennus on iskostanut minuun henkilökohtaiset ja syvälle juurtuneet lapsuuden muistot. Oli sydäntäsärkevää nähdä liekkien valtaavan tuota samaista paikkaa, mutta onneksi kuitenkin tilanne näytti pahemmalta kuin se loppujen lopuksi oli ja "vain" katto ja ullakko vaurioitui. Ihmiset kunnossa ja asenne enemmän kuin kunnossa, eli 105 vuotta juuri täyttäneen yrityksen Välikadun valtaukseksi nimetty tapahtuma järjestettiin sittenkin nyt viikonloppuna. Kahvia, konditoriakollegoiden tarjoamaa pullaa ja musiikkia.

Kaikilla oli kivaa. 

Näin sitä pitää :-)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Muutama otos myös Projekti Pilvilinnasta, jonka äärelle palasin pitkästä aikaa - talvella oli pakko pitää siitä taukoa kun muuta työtä oli enemmän kuin ehti tekemään. Jonossa projektiin on paljon henkilöitä ja otan toteutukseen minkä kykenen, mutta uusiakin saa ilmoittautua. Lisätietoa täällä jos kiinnostaa.

 

 

 

 

 

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin kaikille mitä parhaita alkavaa kesää! Ottakaa juuri tästä hetkestä ilo irti...ja olen kameran kanssa työpuuhissa pitkin kesää, joten tervetuloa kuvattavaksi jos sinäkin haluat ikuistaa itsesi, perheesi, lemmikkisi tai minkä tahansa muun kauniisiin kuviin. Aina on hyvä hetki tehdä huomisen muistoja :-)

 

Anu

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Tervetuloa lukemaan blogia!

Kuvat ovat ottamiani ellei toisin mainita - ethän kopioi niitä luvatta.

Kiitos!

Viimeisimmät
Please reload

Arkisto