Kevättä rinnassa

 Minä en varsinaisesti ole reissuihmisiä.

Siksi en suuremmin revennyt riemusta, kun mies ehdotti lomamatkaa ulkomaille ja selaili äkkilähtöjä. Pieni breikki kaiken härdellin keskeltä kuitenkin tekisi terää itsellekin, joten ehdotin että josko jonnekin lähemmäs. Säästyisi kaikelta lentomatkustamisen tuomalta stressiltä ja välttäisi kaikki ne turisteja rahastavat rysät ja ruuhkaiset rannat. Olin joskus tainnut mainita, että Koli olisi kiva, se on itselle ihme kyllä ollut vielä täysin käymätön paikka, vaikkei tuon kauempana Kainuusta ole. 

 

 

No se ei kauaa vienyt kun kuulin, että reissu on varattu ja kaikki on hoidettu. Sopivasti sattui sellainen sopiva hetki, että oli miehellä talvilomaa ja itselläkin saumaa toviksi irtautua työkuvioista, joten ei kun menoksi. Mitään ennakko-odotuksia paikasta ei oikeastaan ollut muuta kuin ne kaikki lukuisat näkemäni kuvat kuuluisilta Ukko-Kolin kallioilta. Kauniita maisemia ja luonnonrauhaa, se ei kuulostanut lainkaan hullummalle.

 

 

 

Paikan päällä ensivaikutelma oli varsin positiivisesti yllättynyt. Hotelli seisoi komealla paikalla, korkealla vaaran päällä, ja suoraan takaa lähtivät laskettelurinteet. Aurinko paistoi täydeltä terältä kirkkaalta taivaalta ja pakkasta oli sopivasti. Minulla oli tietenkin hirveä himo kaapata kamera kainaloon ja kirmata näkemään omin silmin se kuuluisa kansallismaisema, joten pikakirjautuminen hotelliin ja äkkiä kipuamaan kallioille.

Eikä tarvinnut pettyä, näkymät olivat henkeäsalpaavan upeat!

Vitivalkoinen Pielisen selkä avautui edessä ja silmänkantamattomiin riitti kumpuilevaa metsämaisemaa. Siinä tuntui aika seisahtuvan täysin.

 

 

Ajaessamme Kolille olivat puustot paljaina lumesta aina Kolin huipulle saakka, ja mietinkin että onpa harmi kun ei pääse näkemään komeita tykkylumipuita...mutta mitä vielä, kallioiden päällä avautuikin todellinen talven ihmemaa!

 

Polkuja polveili ristiin rastiin lumikuorman alla painuneiden puiden helmoissa ja joka suunnalla oli niin kaunista, että sydän oli pakahtua. Pakkanen paukahteli kaiken sen hiljaisuuden ja lumeen kuorruttuneiden puiden keskellä. Kyllä oli löytynyt kappale ehdottomasti kauneinta Suomea. Olisin voinut tuijotella niitä näkymiä loputtomiin, mutta tulin sitten keskeytetyksi...varsin hyvästä syystä tosin.

Vieressä seissyt mieheni kävi polvilleen, otti ja kosi. 

 

 

Harvoin minua kovin sanattomaksi saa, mutta nyt yllätyin siinä määrin etten ensin osannut edes sanoa mitään. Vasta kun hän kävi polvillaan toisenkin kerran, tajusin että tosissaan se on ja koska rakastan tätä minun sielunkumppania koko sydämestäni niin tietysti suostuin. Että sellaisen huipennuksen sai tämä reissu <3

 

 

Ylläolevan kuvan kamerallani otti meistä joku sattumalta paikalla samoillut kulkija, juuri sillä samaisella kosintapaikalla, korkealla kalliolla. 

 

Näitä maisemia kun katsoo, niin kyllähän se herkistää kenet tahansa romanttisiin tekoihin!

 

 

 

 

Lomareissun ajan käytiinkin samoilemassa joka päivä useaankin otteeseen näissä metsissä, ja kelikin oli kuin varta vasten tilattu, kun aurinko paistoi pilvettömältä pakkastaivaalta koko visiitin ajan ja pilviä pakkautui peitoksi vasta paluumatkan aikana.

 

 

 

Hotelli oli paljon enemmän kuin odotin, ja kaiken kruunasi upeat maisemat ikkunasta suoraan Pieliselle sekä spa-kylpylä jossa sai kulumaan monta tuntia ulkopaljuissa, poreammeessa ja saunoissa istuskellen. Suuri suositus jokaiselle joka haluaa päästä lataamaan akkuja luonnonrauhaan! Ja jos siltä vaikuttaa, niin korjaan, että tätä julkaisua ei ole sponsoroinut kukaan eikä mikään taho, vaan ihan itse halusin vinkata, jos on muitakin tällaisesta elämyskeitaasta tietämättömiä kuin minä. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

 

 

 

Tällaisten reissujen jälkeen täytyy vähän ihmetellä, miksi niin monet hakevat lomafiilistä kaukomailta...toki ymmärrän että siellä pääsee täysin erilaisiin ympyröihin ja näkee aivan uudenlaisia asioita ja pääsee arkikuvioista totaalisen irti, mutta itsellä tärkein seikka lomalle lähtiessä on rauhoittuminen. Se, että saa vain olla, hiljentyä ja kuunnella luonnon ääniä. Siihen Koli on kyllä aivan täydellinen paikka! Itselle tämä oli ensimmäinen, mutta ei taatusti viimeinen visiitti pohjois-Karjalan kallisarvoisiin kansallismaisemiin.

 

 

 

 

 

Palatessa käytiin ihailemassa Nunnalahdessa upeita jäänveiston SM-kisan taidonnäytteitä.

Ei voi kuin ihailla joidenkin kädentaitoja! Osaavissa käsissä jää taipuu toinen toistaan upeimmiksi teoksiksi.

 

 

 

 

 

 

Nyt on hyvä palata taas sorvin ääreen ja siltäkin rintamalta kuuluu monenlaista uutta, sillä tulossa on taas uusia kuvatuotteita. Niistä kuitenkin lisää omassa julkaisussaan piakkoin, leijailen sitä ennen vielä tovin näissä tunnelmissa.

 

Mukavaa maaliskuuta kaikille!

 

Anu

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Tervetuloa lukemaan blogia!

Kuvat ovat ottamiani ellei toisin mainita - ethän kopioi niitä luvatta.

Kiitos!

Viimeisimmät
Please reload

Arkisto
Please reload

Anu Kovalainen Photography & Art

Y 2207727-9

Pappilanniementie 141

87850 Paltaniemi

KAJAANI | FINLAND

© Anu Kovalainen

Kuvien luvaton käyttö kielletty.