Syyskiireitä

Heti alkuun kiitos kaikille kuviaan & kuvitustöitään odottaville kärsivällisyydestä ja anteeksi kaikille lähemmin tunteville siitä, että olen ollut jopa normaalia vähemmän tavoitettavissa viime aikoina.

 

Jokainen varmaan tietää tunteen, kun sitä kaipaisi hieman lisää tunteja vuorokauteen. Sitä on ollut ilmassa täälläkin, kun taas käytäntö vesittää sen teoreettisen harhaluulon, että yhden ihmisen resurssit olisivat rajattomat. Aina sen faktan kerta toisensa jälkeen karvaasti luulee oppineensa, kunnes unohtaa taas oppiakseen pian uudelleen - päättymätön kierre. Mutta minkäs teet, kun niin paljon mielekästä hommaa on tyrkyllä!

 

 

Sanotaan, että laiskat ne töitään luettelee, mutta puolustautuakseni tässä lyhyt tiivistelmä viime aikojen aikavarkaista:

 

lukemattomat valokuvauskeikat (pahin kesältä kertynyt editointijono pian selätetty!), uusien korttimallien ja muiden kuvatuotteiden (kuten vuoden 2018 seinäkalenterin) työstäminen (Linnapaperi on painattanut ne juuri ja ovat nyt tulleet myyntiin), Paltaniemen tilan päärakennuksen remontti (vanhan 1800-luvun kamarin täysimittainen uudistaminen & savusaunan katon korjaus), erilaiset tuunausprojektit (autotalli on nikkarointiaihioita puolillaan), piirustustyöt (tänään aloitin myös kauan kaihoamani piirustus- & maalauskurssin), liikuntaharrastukset (ilman kuntosalin irtiottoja ja pitkiä juoksulenkkejä ja raitista ilmaa pää ei pysyisi menossa mukana), Suomen BMW-kerhon hallituksen jäsenen & tiedottajan tehtävät (eilen sain lehteen tulevan materiaalin kasaan illalla klo 22.30 ja tänään meni lehti painokoneeseen, eli eihän tässä kiirekään taas tullut..) ja monet, monet muut askareet.

 

 

 Siinä kun välillä siivoaa, kokkaa, leipoo, muistaa ottaa vitamiinit, nukkua ne suositellut 8 tuntia yössä, olla hyvä äiti ja rakastava puoliso ja hoitaa muut yhteiskuntakelpoisen kansalaisen velvollisuudet, niin saa olla jo melkoinen superihminen. Mutta onneksi täydellinen ei tarvitse olla! Kävin jo taannoin läpi sen loppuunpalamisen, joka liiallisesta suorittamisesta suurella todennäköisyydellä seuraa, ja osaan lukea varoitusmerkkejä. Kaikkea tätä olen tehnyt omien voimavarojen rajoissa ja niin, että mikään ei tunnu pakkopullalta, joten sen suhteen ei hätiä mitiä. Täytyy vain tasapainoilla omien tuntemusten mukaan. Tehdä asioita niin, että niistä saa enemmän kuin itse antaa (enkä nyt puhu rahasta vaan paljon henkisemmästä pääomasta).

 

 

Parin välivuoden jälkeen Kajaanissa järjestettiin taas perinteiset maalaismarkkinat, tällä kertaa uudistettuina Nälkämaan markkinoina. Entinen opinahjoni Seppälän maatalousoppilaitos (jonka käymisen aloitin 2001, eli jo 16 vuotta sitten, kyllä aika rientää!) pisti pystyyn kaikkien aikojen kinkerit, ja nähtävää oli joka mielihaluun.
Myynti- ja esittelykojuja, tervahauta-työnäytös, lankojenvärjäystä kasviväreillä, talutusratsastusta, latokahviota, uudistuneen Impilinnan esittelyä, vaikka sun mitä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja voi sitä muistojen määrää...niin paljon oli muuttunut, mutta toisaalta ei kuitenkaan mikään. Kolme vuotta nuoruutta sain siellä aikoinaan kulumaan ja paljon tärkeitä muistoja vaalittavaksi. Vaikka kouluja olen käynyt paljon Seppälän jälkeenkin, mikään muu opinahjo ei ole jättänyt sellaista muistojen virtaa jälkeensä. Isäni kävi koulun aikoinaan ja on kertonut minulle paljon tarinoita niiltä ajoilta, ja minä sain sittemmin muodostaa omani. Nyt siellä touhuaa vuorostaan omia muistojaan rakentava nuori sukupolvi (kamala, että tuon sanominen sai tuntemaan itsensä vanhaksi!).

 

Sitten muutama sana uusista kuvatuotteista - olen tämän eri kanavien kautta jo tiedottanut moneen kertaan mutta kertaushan on opintojen äiti - eli olen luovuttanut kaikkien tuotteiden tukkumyyntioikeudet Linnapaperille. Siten myös runokorttimallistoni otti ja uudistui, muuttui neliökokoon ja sai samanlaisen, yhteneväisen ulkoasun. Tämä taidekorttimallistoksi kuvailtu kokoelma kantaa nimeä 

Anu Kovalainen Photography & Art (mielikuvituksellista, eikö!).

Siihen on tiivistetty kuvien yhteyteen viimeisen yli 10 vuoden aikana kirjoittamiani runoja, ja siksi ne kortit ovat minulle henkilökohtaisesti hyvin rakkaita. Nämä kortit saapuvat myyntiin kahdessa erässä; eka 12 kortin kokoelma nyt syyskuussa ja loput 12 mallia vuodenvaihteen tienoilla. Nämäkin saatavilla kuluttajille jatkossakin kauttani, kuten kaikki muutkin kuvatuotteeni - sekä yli 130 Linnapaperin jälleenmyyjältä kautta Suomen.

 

 

 

Toinen korttisarja on sitten se Anu Kovalainen by Linnapaperi, joka pitää sisällään värikkäämpiä ja aiheeltaan kevyempiä kortteja - yleispäteviä onnitteluja, ajatelmia ja elämänohjeita. Siihen on ilmestynyt sitten tämän vuoden alun 24 mallia, ja nyt tulee nämä 12 lisää:

 

 

Lisäksi saataville tulee seinäkalenteri ensi vuodelle, joka koostuu oman runokorttimallistoni 12 valikoidusta mallista. Kalenteri on suljettuna kokoa 21x21 cm, avattuna tuplasti, ja kalenteriosiossa on nimipäivät sekä tilaa merkinnöille. Materiaalina sama taidekartonki kuin korteissakin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Seinäkalenteri on muuten nyt kuun loppuun saakka ennakkomyyntitarjouksessa - normaalihinta on 19,95 e ja 30.9. mennessä sen tilanneet saavat -20 % alennusta (15,95 e). Ennakkotilatut kalenterit toimitetaan & laskutetaan lokakuun aikana.

Tilaa omasi täältä: https://www.anukovalainen.fi/kalenterit

HUOM! Rajattu painos!

 

Puhuin tuossa alussa ohimennen tuunausprojekteista. Tämä tarkoittaa siis kaikenlaisia puusta sun muusta materiaalista työstettyjä entisöinti- ja nikkarointituotoksia. Tässä niistä pari:

 

 

Tämä vihreä pöytä löytyi Paltaniemen vilja-aitan vintiltä. Se olisi ehkä ollut ihan hauska tuollaisenaankin, mutta ehkä vähän turhankin kolhiintunut ja pöytälevylle oli levinnyt monen väristä maalia, joten ajattelin hieman piristää sen ulkoista olemusta. Tämä ei tosin mennyt kuten Strömsössä, sillä vanhaa ja alkuperäistä kunnioittaakseni valitsin värisävyksi Vintage paintin kalkkimaaleista oliivinvihreän sävyn. 

 

 

Vaalensin sitä hieman sekoittamalla valkoista joukkoon.

 

 

 Vaikka kovasti koetin, niin valmis lopputulos ei kuitenkaan istunut millään kuvausstudioni tiloihin, jonne pöydän halusin esille. Siellä olen tykännyt käyttää iloisia, kirkkaita ja pirteitä värisävyjä, en niinkään maanläheisiä ja murrettuja, kuten tämä. Joten uusiksi meni. Tietysti olin ehtinyt jo vahata pöydän ja jouduin sitten hankaamaan varalta pöydän kauttaaltaan rasvanpoistoaineella (silicone removal, kätevää tököttiä) - vaikka Vintage Paint ei turhan kranttu olekaan pohjatöille ja olen jopa suoraan vahan päälle sen vetänyt ja hyvin on pysynyt. Sitten vain hieman välihiontaa ja uutta päälle - ensin valkoista pohjamaalia ettei kulutusjälkiä esiin hiottaessa vihreä paista läpi ja pintaan keltaista. 

 

 

 

Löysin pöydän kanssa aitan ylisiltä myös monenlaista muuta vanhaa tavaraa hevosen längistä lähtien, mutta hauskin oli tämä vanha puinen kappa 1800-luvun lopusta. Leimat ja kaikki löytyi. Hauskoja aarteita tällaiset ja kertovat omalla tavallaan tarinaa niiltä ajoilta, joista meillä ei ole omakohtaisia kokemuksia. Ajatella, mitä kaikkea nämä esineet ovat nähneet ja millaisia juttuja kertoisivat jos vain osaisivat!

 

 

Olen työstänyt myös toista projektia, jossa pelastin ulkona muutaman vuoden seisoneen pirtinpöydän. Vankoista lankuista tappiliitoksilla kasattu, käsin veistetty komistus jäi kaikessa kiireessä heitteille talon lattiaremontin alta aikoinaan ja unohtui sitten sinne, eikä sille oikein ollut missään tilaakaan.

 

 

Aika ja sääolosuhteet olivat tehneet siitä sopivasti rustiikkisen ja rapistaneet vanhan maalin niin, että se oli helppo raaputella ja hioa pois. Kunnon pesu homeenestoaineella, kuivaus ja valkoista maalia päälle - ja sitten pieni erikoisuus - irtonainen pöytälevy sai toiselle puolelle kuvakollaasin.

 

 

 Keräsin talon historiaan liittyviä kuvia talteen, tulostin ne peilikuvana lasertulostimella mustavalkoisena ja siirsin kuvansiirtotekniikalla pöytälevylle. Yön yli kuivuminen, kastelu ja käsin hankaus huolellisesti ja lopulta jäljelle jäi pelkkä kuva!

 

 

 

 

Hauskan ja varsinkin omannäköinen pöytä tuli! Toinen puoli pöytälevystä pysyi ihan valkoisena, että jos kuvien katselu kyllästyttää, sen puolen voi kääntää piiloon. 

 

 

 

Nikkaroin myös vanerista hauskoja kylttejä esille studion tiloihin. Paljon keskeneräisiä tekeleitä odottaa valmistumista ja uusiakin ideoita olisi, kun vain ehtisi toteuttamaan...se ainainen ongelma!

 

 

Loppuun vielä vinkkinä, että arvontaa on käynnissä - koska sunnuntaina 1.10. pidettävissä Suomi 100 v -juhlaraveissa käydään sponsoroimani loimilähtö, arvon sen kunniaksi raveihin 2 kpl VIP-lippuja sekä 5 vapaalippua. Osallistu Facebook-sivuillani tai nettisivuillani tämän viikon sunnuntaihin mennessä!

 

 Syysterkuin

Anu

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Tervetuloa lukemaan blogia!

Kuvat ovat ottamiani ellei toisin mainita - ethän kopioi niitä luvatta.

Kiitos!

Viimeisimmät
Please reload

Arkisto