Luomisen tuskaa

 

Harvakseltaan tulee hetkiä, kun olisi huojentavaa olla töissä täyttämässä kaupan hyllyjä tai pakertamassa pakkauslinjastolla. Tekemässä jotain, missä mielikuvituksella ei ole suurta sijaa. Tehdä ennaltamäärätty työ ja saada siitä palkka, nollata pää ja unohtaa työasiat samalla kellonlyömällä, kun työaika päättyy. 

 

Vaikka minulle ominaisinta taiteilijana on luoda uutta, on silti niitä hetkiä, jolloin luovuus on kertakaikkiaan tiukassa. 

Se ei synny pakottamalla, ei käskien, ei vaatien. Mitä enemmän väkisin yrittää, sitä varmemmin sen karkottaa. Inspiraatio iskee usein juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa. Sitä ei ruoki raha, ei rikastumisen mahdollisuus. Polte sen tekemiseen syntyy jostain sisäisestä palosta saada aikaan jotain omaa, jotain uutta. Ja vaikka se tekee tästä työstä haastavaa, se tekee siitä samalla myös mielekästä. Aina on olemassa mahdollisuus, että juuri tänään voi syntyä mitä loistavin idea. Koskaan ei tiedä, mikä kuningasajatus kulman takana kurkottaa. Maailma avautuu ihan eri tavalla luovuuteen taipuvaisella ihmisellä - jollekin toiselle aivan arkipäiväisiltä näyttävät asiat siivittävät oman mielikuvituksen aivan eri sfääreihin.

 

 

Nykyihmisen meno on kuitenkin niin hektistä, että olosuhteet eivät useinkaan ole otolliset oivallusten syntyyn. On aikataulutettuja menoja, harrastuksia, esilläoloa sosiaalisen median palveluissa, ajan hermoilla pysyttelyä, vastuuta ja velvollisuuksia. Siksi luovuus vaatii monesti vetäytymistä täysin omaan maailmaan, tietoista irtiottoa arjen rumbasta, pakomatkaa todellisuudesta.

 

 

Lapsena vietin paljon aikaa omissa oloissani, kynä kädessä kirjoitellen ja piirtäen. Olin usein ahdistunut ajatuksesta, että minun täytyisi osallistua ikätoverieni yökyläilyihin tai jos tiedossa olisi jokin rutiinini rikkova leirikoulu tai muu vastaava. Muut hehkuttivat koulussa discoiltoja, minä piirtelin takarivin pulpetissa hevosia vihkon marginaaleihin ja uppouduin haavemaailmoihin. Kaveerasin toki kohteliaisuussyistä muiden kanssa, mutta ystävikseni en montaa päästänyt, en kokenut yhteenkuuluvuutta monenkaan kanssa joten syvemmän ystävyyden synnyttäminen tuntui turhan työläältä. Viihdyin erittäin hyvin omissa oloissani, sillä aina silloin minulla oli tilaa omille ajatuksille ja pääsin ruokkimaan rajatonta mielikuvitustani, eikä minun tarvinnut tehdä ajatuksistani tiliä kenellekään.  

 

Ja kyllä, olin onnellinen lapsi.

 

Asuessani miltei koko lapsuuden ja nuoruuden maalla, missä ei tarvinnut pelätä että naapuri kurkistelisi pirttiin, virikkeinä toimivat hyvin maanläheiset asiat. Kellarin pannuhuoneessa nikkaroin puutöitä, hoidin eläimiä (meillä oli mm. lampaita, hevonen, marsuja, gerbiilejä, kissoja, koiria ja kaneja), retkeilin metsässä & luonnossa, luin kirjoja, piirtelin loputtomille paperikasoille joita isä töistään paperitehtaalta toi ja haaveilin, että olen isona hevoskirjailija kuten Merja Jalo tai hevospiirtäjä kuten Lena Furberg. Opin rakentamaan hyvin moniulotteisen mielikuvitusmaailman, minne oli kätevää paeta aina tarpeen vaatiessa.

 

 

Isompana tyttönä opin käsittelemään minulle tapahtuneita asioita purkamalla ne paperille joko kuvien tai kirjoitusten muotoon. Minulla on aina kulkenut mukanani vihkoja, joille olen koostanut kokemaani. Ne runot, jotka nyt kuluneena vuonna lanseeratuissa kuvatuotteissa näkyy, ovat kertyneet talteen viimeisen yli kymmenen vuoden aikana. Ne eivät ole syntyneet "tuosta vain", vaan ovat vaatineet usein kipeidenkin asioiden läpikäymistä.

 

Joskus niiden synty yllättää itsenikin. Yhden runon, josta edelleenkin pidän kovasti, inspiraatio tulvahti kesken arkisen aherruksen; marketin hyllyjä täyttäessäni käydessäni kauppakoulua vuonna 2006. Olin latomassa lavasta purnukoita esille, kun pyörittelin riimejä mielessäni ja tuli tunne, että tämä pitää saada talteen. Kipaisin kahvihuoneeseen tai rustasin samalta istumalta pitkän pätkän tekstiä paperille.

Aina ei idean ilmestyminen siis ole ajasta tai paikasta kiinni.

 

 

Olen saanut kuvatuotteista valtavasti hyvää palautetta ja onkin hienoa tietää, että niistä on ollut niin paljon iloa myös muille. Suuret kiitokset jokaiselle! Jatkoa on luvassa lähiaikoina, sillä uusia kuvatuotteita on alkuvuodesta tulossa. En malta odottaa, että pääsen tuomaan nekin luovuuden tuotokset myös muiden nähtäville. 

 

 

Sitä ennen juhlitaan kuitenkin joulu ensin, sillä se on aivan nurkan takana. 

 

Mahdollisimman stressitöntä, rakkaudentäyteistä, rauhallista ja hyvää joulunaikaa jokaiselle!

 

 

Anu

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Tervetuloa lukemaan blogia!

Kuvat ovat ottamiani ellei toisin mainita - ethän kopioi niitä luvatta.

Kiitos!

Viimeisimmät
Please reload

Arkisto
Please reload

Anu Kovalainen Photography & Art

Y 2207727-9

Pappilanniementie 141

87850 Paltaniemi

KAJAANI | FINLAND

© Anu Kovalainen

Kuvien luvaton käyttö kielletty.