Kesän kuulumisia ja syksyn suunnitelmia

Onpa vierähtänyt tovi sitten viime blogikirjoituksen!


Syyskuun viimeistä päivää viedään ja huomenna koittaa lokakuu. Kesäkuun alussa kirjoittelin tänne Minnin kioskista, mutta sen jälkeen koko kesä olikin melkoista haipakkaa ja hulinaa, eikä ajatuksia ehtinyt koostaa koneen äärellä kirjoitettuun muotoon, mitä nyt somen puolella toki jonkin verran. Keväällä kävi mielessä, että millainenhan kesä tästä työntilanteen kannalta kehkeytyy - vaikka varaustilanne silloin varsin hyvä olikin - mutta peruutuksien uhka leijui vahvana ilmassa. Pelko oli kuitenkin turha, sillä töitä sai paiskia jopa enemmän kuin tavallisesti. Tällä kertaa tein sen kuitenkin omien voimavarojen puitteissa, ei tilttauspisteeseen saakka, kuten taannoin. Omien rajojen hahmottaminen on minulle osin edelleen haaste, mutta en edes kuvittele että koskaan sen täysin tulisin hallitsemaan. Enkä edes halua. Hetkessä eläminen, fiilispohjalta eteneminen ja tilaisuuksiin tarttuminen ovat aina olleet ja tulevat olemaan iso osa minua, minkä menettäisin, jos alkaisin kylmän viileästi karsimaan kaiken ylimääräisen ja täyttämään kalenterini suunnitellusti pitkälle etukäteen ja organisoimaan elämääni liikaa. On hyvä osata kuunnella omaa jaksamistaan ja sanoa tarvittaessa ei, mutta jos sitä alkaa hokea liian usein, voi jäädä hienoista jutuista paitsi. Siispä meen ja teen tunteiden ja tilanteiden mukana, välillä voi olla turhan monta rautaa tulessa kerrallaan mutta sitten taas vedetään vähän happea ja homma jatkuu!



Olen myös äärettömän onnellinen siitä, että tapahtui mitä tahansa, minulla on varalle - ei vain plan B, vaan myös plan C, D, E, F, G...aina Ö:hön asti ja yli. Toteuttamista odottavia projekteja on työn alla kasapäin, ja toisin kuin ennen, en enää pode niiden valmiiksi saattamisesta mitään paineita. Ne tulevat jos ja kun ovat tullakseen. Kaikki ne kytkeytyvät joko kuvatuotteisiin, kuvaamiseen, kuvittamiseen tai kirjoittamiseen. Nyt kun kiireisin kuvaussesonki alkaa tältä vuotta talttua eikä loppusyksyn ja talven maailmantilanteestakaan kukaan tiedä, on ainakin projekteja työstettävänä, jos meno muuten hiljentyy.



Tämänkertainen kesä meni kaikin puolin kivoissa merkeissä. Kamera kävi kuumana, kun ikuistin sillä niin rippinuoria, ylioppilaita, vauvoja, lapsiperheitä, hääpareja, hevosia, lemmikkejä, odotuskuvia, huomenlahjakuvia, yritys- ja lehtikuvia, tuotekuvia ja kuvituskuvia omia projekteja ja kuvatuotteita varten. Hieman ehdin myös kynää heilutella kirjoittaen ja piirtäen ja tehdä yhdet nettisivutkin.




Tyttöni pyörittämä kioski työllisti siinä sivussa minuakin, kun ei kaikkea vastuuta voi vielä 9-vuotiaalle antaa. Mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi! Kioski ehti olla touko-elokuussa avoinna yhteensä 22 kesäpäivänä, kohokohtana heinäkuun puolivälin avoimien ovien päivä, jolloin paikalla oli myös muita toimijoita, nähtävänä eri eläimiä ja ohjelmana oli mm. pihasuunnistusta ja pihakirppistä. Koko kioskikesä oli täynnä hienoja kohtaamisia, mukavia juttutuokioita paikallisten sekä kauempaa tulleiden turistienkin kanssa, jopa likipitäen joka viikko käyneitä vakioasiakkaitakin ehti muodostumaan. Tätäkin kautta vielä iso kiitos kaikille kävijöille niin minun kuin Minninkin puolesta! Katsotaan, mitä mieltä nuori yrittäjä kioskin pyörittämisestä on tulevan talven jälkeen, josko intoa vielä riittää jatkaa.