Kerran vielä

Päivitetty: 30o joulu 2019


Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, se tuli taas näytettyä toteen, kun löysin itseni seisomasta papin edestä ja sanomasta "tahdon".

Minä, joka olen ollut siinä samassa tilanteessa ennenkin - enkä vain kerran vaan kahdesti - ja kuvaan työkseni muita tahtovia, joten rakkauden juhlia on tullut tahkottua läpi urakalla. Voisi kuvitella että "kiintiö olisi täynnä" ja pitkään tuntui että omalta kohdalta onkin. Miten tässä nyt näin siis kävi? 

Asiaa valottava artikkeli lävähti hääviikolla Kainuun Sanomiin. Piti tulla pieni juttu isomman koosteen kylkeen, tulikin isompi. Jos kuuluisin niihin mututuntumalta 99 %:iin kahvia juovista ihmisistä, aamukahvit olisivat saattaneet mennä väärään kurkkuun kun oma kuva komeilee etusivulla. Kainuun Sanomissa oli parisuhteiden teemaviikko menossa ja toimittaja oli lukenut tätä blogiani ja halusi haastatella meitä häiden sopivasta ajoituksesta johtuen.

Niin, eli miksi sitten olen tässä taas? Toisin kuin näiden juhlien teemavärit, elämä ei ole mustavalkoista. Se voi tuoda joskus eteen asioita ja tilanteita, joissa joudumme toteamaan, ettemme itse ole enää ohjaksissa vaan naruista vetelee joku tai jokin muu meitä suurempi. Itse olen joutunut käymään läpi melkoiset kohtalon pyörät ja koettelemukset ja kyseenalaistamaan koko elämän mielekkyyden ja ylipäätään itseni moneen kertaan. Jotta tästä tekstistä ei paisuisi paksua romaania, ei siitä tässä sen enempää kuin todettakoon vain, että vierelläni seisova mies on syy siihen, miksi ylipäätään olen olemassa, elän ja hymyilen tässä tänään ja uskon vielä rakkauteen. Ja siksi päätin suostua vielä kerran tähän ruljanssiin, kätevästi mieheni 50-vuotissyntymäpäivien yhteydessä eli pääsimme pitämään tuplajuhlat!

Aloitin viisikymppisten suunnittelun jo hyvissä ajoin joskus alkuvuodesta 2017, joten juhlapaikat sun muut oli jo varattu - juhlien luonne vaan hiukan muuttui kun syntymäpäiväjuhlien yhteyteen mahdutettiin myös vihkiminen ja hääjuhla. Moni kysyi minulta että kuvaako joku häissä ja tottahan toki se oli minulle tärkeimpiä asioita joihin halusin panostaa. Valokuvaajana tiedän hyvin miten tärkeää on saada juhlista muistoksi paljon kuvia. Siksi halusin ehdottomasti ammattilaisen kameran taakse ikuistamaan ohikiitävät hetket ja tähän työhön värväsin Sinikkafoton.

Nämä tämän blogikirjoituksen kuvat ovat kuitenkin toisen juhlissa mukana olleen kuvaajan, Hannu Lukkarisen käsialaa, joka kuvasi assistenttina minun kamerakalustolla. Minun työksi jäi vain kuvien editointi. Sinikan kuvia laitan näytille myöhemmin, kunhan hän on ne ehtinyt käsitellä läpi. Hannun kädenjälkeä voi tsekata vaikkapa Instagramin puolelta (@arkeni_tarinoita). 

Hääpäivän aamu oli yhtä härdelliä ja edellisillan valmisteluista huolimatta tuntui, että sen sata asiaa jäi kesken. Mieheni oli viimeiseen asti kiinni hääauton laitossa, jonka valmistuminen meni aivan viime tipoille. Aivan uskomattoman urakan hän teki auton parissa häitä edeltävät viikot/kuukaudet ja sai kuin saikin sen leimalta läpi ja liikenteeseen!

 Kyseessä on varsinainen harvinaisuus: vuosimallin 1965 Ford Mercury Comet. Auto on ollut keskeneräisenä projektina miehen autotallissa sitten huhtikuun 1987 jolloin hän sen osti. 

Hauska sattuma on, että auto on poistettu liikennekäytöstä 13.10.1978 eli juhlapäivänä siitä tuli kuluneeksi päivälleen tasan 40 vuotta. Johan tuo oli aikakin siis päästä takaisin asfaltille! 

Joku saattaa tunnistaa auton yhdestä postikorttimallistani:

Kyseessä on Linnapaperille suunnittelemani malliston suosituimpiin lukeutuva onnittelukortti, ja siinä tosiaan on tämän kyseisen auton mittaristo. Tällaisena nippelitietona vähän väliin!

Syystä että olen nähnyt ja kokenut melko monet häät, en halunnut ihan hirveästi mitään perinteisiä häärituaaleja näihin juhliin mukaan. Kuitenkin yksi juttu oli sellainen josta halusin pitää kiinni; first look -kuvat. Nämä kuvaukset ovat itsekin häitä kuvatessani omia suosikkeja, koska on aina yhtä hienoa nähdä ne reaktiot, kun hääpari näkee toisensa laittautuneena ensimmäistä kertaa. Meillä oli mieheni kanssa muutenkin pienoinen inside-vitsi tämä minun hääpuku, jonka suunnittelin alusta alkaen itse ja josta en suostunut kertomaan etukäteen miehelle oikein mitään. 

Ainoa mitä hän puvusta tiesi oli se, ettei se tule olemaan kokovalkoinen. Sitä se ei tosiaan ollut, vaan musta - lukuunottamatta helmassa mukana ollutta pientä valkoista tyllin häivähdystä. Teemana meillä juhlissa oli rock, koska olemme molemmat vannoituneita rock-musiikin ystäviä, ja puku sopi tähänkin yhteyteen hyvin. Etenkin, kun asuisteina oli nahkatakki ja -saappaat sekä Pia Snickerin minulle toiveideni mukaan tekemät nahkaiset spider-hansikkaat. Ne näin vuosia sitten Kaunareita katsellessani, kun Steffy meni vihille Liamin kanssa saapuen paikalle moottoripyörän selässä musta pitsiasu päällään (kuva alla). Tuolloin bongasin hansikkaat ja päätin että sellaiset jostain hankin. Niitä ei ikävä kyllä valmisteta enää joten teetin vastaavanlaiset.

Potrettikuvauksissa mukana oli Sannan Tallin tinker-tamma Esmeralda, jolla olenkin aikaisemmin useaan kertaan käynyt ratsastelemassa. Ratsua myöten mentiin siis mustavalkoisessa värimaailmassa!

Vihkiminen meillä pidettiin juhlapaikalla upealla yläparvella, josta avautuu suoraan näkymä Oulujärvelle. Vaikka seremoniaa ei pidetty perinteisesti kirkossa, se oli kuitenkin täysin kirkollinen toimitus. Vihkimisen alussa soitettiin meille tärkeä kappale, Scorpionsin Send Me An Angel.

Muutenkin musiikki ja rokkiteema näkyi meillä suuressa osassa. Pääoven edessä oli ”punainen matto” ja nauhapylväskuja. Pöydissä oli koristeina oikeista LP-levyistä askartelemani lautasalustat, joiden alkuperäiset etiketit peitin cd-levytarroille tulostetuilla omilla etiketeillä. Näihin en suinkaan uhrannut mitään keräilykokoelmamme arvokkaimpia vinyylejä, vaan tutuilta ja kirppareilta hankkimiani ylijäämälevyjä, joilla ei juurikaan ole jälleenmyyntiarvoa. Moni ottikin levyjä juhlista kotiin muistoksi ja niistä saattaa löytyä musiikkia laidasta laitaan aina Frederikistä venäläiseen kansantanssiin!

Meillä kuunnellaan kotona edelleen näitä vinyylejäkin ja viime kesänä ostimme uuden, bluetoothilla varustetun hifisoittimen niiden toistoa varten entisen soittimen rinnalle.

Niitä kuunnellessa on aivan omanlaisensa fiilis kuin vaikkapa Spotifyn tai muun suoratoistopalvelun tai edes cd:n kautta kuunneltuna, kun taustalta erottuu erilaiset rahinat ja muut sivuäänet - puhumattakaan levyn koteloiden kansitaiteesta jota on ilo ihailla.

Juhliin saapuneille vieraille jaettiin rock-konserttitunnelmissa tapahtumarannekkeet ja VIP-passit. Kutsutkin tehtiin pääsylippujen tyyliin.

Lisäksi vieraille jaettiin lahjakassit, joissa oli kynttilää, häätanssikappaleella nimettyä luutua, nenäliinapakettia sekä ohjelmalehti, jonka parissa askarrellessa minulla ikä ja terveys tuntui menevänkin. Mutta mukava sitä oli väsätä! Kyseessä oli siis A5-kokoinen ja 24-sivuinen lehti, jossa oli kaikenlaista informaatiota juhliin, päivänsankariin (Jukkaan) sekä meihin (minuun & Jukkaan) liittyen. Oli mm. tekemäni ristikko jossa avainkuvana oli Jukan lapsuuskuva, sanaruudukko, skannattu kuva minun & Jukan suvuista koostamastani sukupuutaulusta, parin meille tärkeän Scorpionsin kappaleen sanat, sarjakuvia, hääauton tarina tiivistettynä, juhlien ohjelma & menu, bingopeli, listaus tapahtumista joita maailmalla tapahtui 50 vuotta sitten sekä henkilöitä jotka ovat myös syntyneet 50 vuotta sitten, toisillemme käsin kirjoitetut puheet ym..siitä oli sekä hyötyä että viihdettä vieraille pitkin iltaa.

Yhtenä oheisteemana mukana kulki Jack Daniel's.

Kyseinen jenkkiviski on rokkareiden ja motoristien suuressa suosiossa ja sillä on aina ollut sija myös Jukan baarikaapissa, siinä Jukan toisen suosikin eli Bailey's -liköörin vieressä. Irish coffee on Jukan suosikkidrinkki ja vaikka se tehdäänkin perinteisesti Jameson-viskiin (jota meillä usein myös on), olen laittanut siihen myös Jack Daniel'sia. Itse en viskiä - kuten muutakaan alkoholia - juuri käytä, mutta eiväthän nämä yksin minun juhlat olleetkaan 🥃✌️

Kuten kuvistakin jo näkee, viski näkyi (ja maistui) juhlissa monella tavalla. Ylläolevassa otoksessa näkyy juhlien wc-tiloihin tekemäni käsienpesupullot, jotka on tehty tyhjiin viskipulloihin. Sisällä oleva neste on tervantuoksuista pesuainetta ja pullot on käsitelty lakalla, jotta etiketit pysyvät hyvänä.

Alla on miehelleni lahjaksi kimpassa hankkimani 3 litran viskipullo telineineen. Tätä löytyy Alkon tilausvalikoiman kautta.

Hääkarkkina meillä oli Jack Daniel's -fudget eli toffeet, joissa maistui aivan pieni häivähdys viskiä. Näitä myydään kyseisissä peltirasioissa ainakin Haaparannan Candy World -kaupassa.

Eikä tässä vielä kaikki!

Viskiä oli ujutettu myös ruokiin kuten pääruokana olleeseen härän paahtopaistiin, jonka marinadi oli terästetty viskillä. 

Lisäksi myös kakuista löytyi tuota samaa ainetta. Nämä aivan upeat kakut meille toteutti Sokerimuru. Vasemmanpuoleinen kakku on Bailey's -kakku ja oikeanpuoleinen (kuten päätellä saattaa) viskikakku. Vaikka kuulostaa kovin alkoholinhuuruiselta touhulta, sitä tämä ei suinkaan sentään ollut, vaan viina maistui kaikessa korkeintaan pienenä häivähdyksenä. Muuten kakutkin oli varsin tuhdisti suklaata ja mukana oli myös muita makuja, kuten kahvia.

Lisänä oli myös niin ikään Sokerimurun tekemä tropical-juustokakku sekä kahvila Murusen tekemä porkkanakakku. Kyllä kunnon juhlissa pitää kakkubuffet olla! ;-) jos ei makeanhimo vielä tällä talttunut, niin löytyihän sieltä myös perinteinen karkkibuffetkin.

Ohjelmassa meillä ei ollut mitään sellaista, mihin kellään olisi ollut pakko osallistua. Lähinnä pidettiin erilaisia tietokilpailuja, seurusteltiin yhdessä ja soitettiin tauotta rokkia. Soittolistalla oli etenkin 70- ja 80-lukujen hard rockia kuten KISS, AC/DC, Guns ’n Roses, Hurriganes, Van Halen, ZZ Top, Judas Priest, DIO, Rainbow jne. ja tietenkin se tärkein eli Scorpions.

DJ:nä toimi Kontiomäen Sound Factory -yökerhoa pyörittävä Juha-Matti Mykkänen ja loppuillasta meille veti liverokkia mieheni serkun paikallinen bändi Project Mieslahti. Häätanssina toimi perinteisen valssin sijaan (yllätys, yllätys) Scorpionsin biisi Love Will Keep Us Alive. Tuon kappaleen sanat kuvaavat meidän parisuhteen alkua ja matkaa aivan kuin Klaus Meine olisi sen meitä ajatellen kirjoittanut ❤️

Kuuluihan ohjelmaan myös ilotulitus, joka olikin paljon upeampi kuin olisin osannut edes ajatella. Hienosti näkyivät värit sumusta seljenneellä pimeällä syystaivaalla.

Näin erityisherkkyyteen taipuvana ihmisenä koen kaiken hyvin vahvasti eri aistien kautta. Valtavan suuri osa muistojen kirjoa minulle ovat erilaiset tuoksut - muistan monia vuosien varrella läpikäymiäni asioita parhaiten tuttujen tuoksujen kautta. Haluan palata myös näihin muistoihin sitten joskus tutun tuoksun siivittämänä, joten valitsin meille siihen tarkoitukseen sopivat hajuvedet. Vietin monen monta eri visiittiä Sokoksen hajuvesihyllyllä vertaillen eri parfyymejä mutta mikään ei meinannut kolahtaa kunnolla. Sitten lopulta ihan yhtäkkiä bongasin tämän Emporio Armanin Because It's You -tuoksun ja totesin sen olevan juuri passeli. Vielä kun siitä oli tehty miesten Stronger With You -versiokin ja ajatusmaailmaa myöten ne sopivat näihin karkeloihin niin jo vain, nehän piti hankkia.

Allaoleva kuva bongattu joskus jostain netin syövereistä.

Kyllä oli hienot juhlat aivan alusta loppuun saakka! 

Jatkopaikkana meillä oli juhlarakennuksen vieressä sijaitseva huvila, jossa sinnikkäimmät veivasivat menemään samoilla silmillä vielä pitkälle seuraavaan päivään. Sää oli kuin tilattu, kun juhlapäivän kuvauksissa kauniina vallinnut sumu taittui seuraavan päivän auringonpaisteeksi ja lokakuun lämpöennätykset paukkuivat rikki ympäri Suomen kun mittarit pasahtivat jopa kahdenkympin paremmalle puolelle.

Minun osalta häiden vietot on nyt nähty ja ilomielin jatkan toki töiden merkeissä muiden häiden ikuistamista. Näistä juhlista jäi valtavasti mielettömän hienoja muistoja vaalittavaksi. Pitkään jatkunut suunnitteluhärdelli ja hässäkkä on nyt onnellisesti takana ja tilalla levollinen ja helpottunut olo. Olen saanut vierelleni elämänkumppanin, joka ymmärtää minua paremmin kuin kukaan, tietää minusta enemmän kuin kukaan ja on myös paras ystäväni sekä sielunkumppanini. 

Thank you for being my partner in crime

and let’s keep on rockin’! 


Kädenjälkeä Kainuusta kynällä & kameralla

Anu Kovalainen Photography & Art

Y 2207727-9

Pappilanniementie 141

87850 Paltaniemi

KAJAANI | FINLAND