Pitkällä elokuuta mennään jo ja kyllä on kesä ollutkin kelien puolesta kuuma! Jopa liian kuuma, jos minulta kysytään, sillä en koskaan ole suuremmin helteiden ystävä ollut - mutta en silti valita. Niitä asioita mihin ei itse voi vaikuttaa, ei kannata liikaa surra - ja sää jos mikä on sellainen. Sillä mennään, mitä annetaan! Ja onhan tämä ollut vaihtelua viime vuosien sateisiin ja viileisiin kesiin.
Tempaisin tässä päivänä eräänä taas pikku reissun yli maakuntarajojen, kun koukkasin mutkin Oulujärven toisella laidalla, eli Vaalassa. Ja missäs muualla siellä, kuin Pänikässä & Piirongissa. Etsinnässä oli vähän rekvisiittaa meidän lokakuussa pidettäviin juhliin ja kokemuksesta päättelin, että täältähän sitä voisi löytyä.
Tänne kun astuu kameran kanssa sisään, on aina edessä sama ongelma...nimittäin se, ettei saa otettua kuvia kun sitä jää haavi auki ihmettelemään kaikkea tavaran paljoutta. Siinä ihastellessa kameralla kuvaaminen unohtuu tyystin ja kun välillä muistaa ottaa jonkin otoksen, ei osaa päättää mitä kuvaisi, kun kuvattavaa on kaikkialla.
Aivan sama montako kertaa liikkeen kiertää päästä päähän, niin joka kerta löytyy taas jotain uutta mitä ei edellisellä kierroksella tullut huomanneeksi. Koska myynnissä on sekä uutta että vanhaa, koskaan ei etukäteen tiedä mitä eteen sattuu milläkin kertaa.
Loputon aarreaitta!
Koska myynnissä on sekä uutta että vanhaa, voi vastaan tulla mitä vain ja monta kertaa onkin löytynyt jotain sellaista, mitä on pitkään etsinyt jo muualta. Siksi tänne tuleekin palattua aina uudelleen ja uudelleen!
Löysin hyllystä myös tällaisen nostalgisen puhelimen omasta nuoruudesta...legendaarinen Nokian 5110, samanlainen oli minun ensimmäinen matkapuhelin jonka ostin yläasteen 8. luokalla vuonna 1999. Seuraava olikin sitten mansikanpoimintatienesteillä hankittu 3310 kesällä 2001.
Vanhaa kameraakin olisi ollut tarjolla :-)
Sellainen reissu oli se, ja ei tarvinnut tyhjin käsin tälläkään kertaa kotiin lähteä...löytyi juuri sitä mitä etsinkin (ei passaa paljastaa vielä että mitä) ja automatkalle mukaan tarttui vielä Johan Bülowin lakritsia. Niistä en oikein kuvia ehtinyt ottaakaan kun ne oli jo syöty, kumma juttu...
Työrintamalle kuuluu kovin kiireistä, siitä pitävät huolen joka viikonlopuksi pitkälle syyskuuhun buukatut häät - sitten olisi tiedossa vielä ne omat lokakuussa! Eli kyllä tässä voisin jo kokemuksen syvällä rintaäänellä puhua kun hääjuhlista on kyse, on nimittäin muutamat tullut nähtyä ja koettua...
Muitakin kuvauksia kuin häitä on hyvin tiedossa, joten ei tässä pääse liikoja laakereilla lepäilemään. Rauhoitan kuitenkin syksyllä tahtia ennen tuota lokakuun juhlapäivää, että ehdin keskittyä kunnolla viime hetken järjestelyihin. Siksi kannattaa olla ajoissa liikkeellä, mikäli mielessä olisi kuvaukset kauniissa loppukesän/alkusyksyn miljöössä.
Sitten saakin taas pitkän talven sinnitellä kuvauksellisesti hieman haastavissa olosuhteissa, kun on kylmää ja pimeää. Onneksi studiokuvia on mahdollista ottaa läpi vuoden ja toki talvella myös ulkokuvaukset onnistuu sinä vähänä valoisana aikana jonka luonto suo ja jos pakkasta on vähemmän kuin sen verran että kuvattavista näkyy toppavaatteiden alta muutakin kuin nenänpää :-)
Kuvitustöitäkin olen tehnyt ja niitä on koko ajan joku työn alla, mutta niitä voin tehdä tällä hetkellä hyvin rajoitetusti muista kiireistä johtuen ja työn valmistumisessa kestää normaalia pidempään. Toivottavasti näitä ehdin taas tuossa talvella tekemään enemmän.
Mukavaa loppukesää jokaiselle!
Anu