Löytöretkellä


Pitkällä elokuuta mennään jo ja kyllä on kesä ollutkin kelien puolesta kuuma! Jopa liian kuuma, jos minulta kysytään, sillä en koskaan ole suuremmin helteiden ystävä ollut - mutta en silti valita. Niitä asioita mihin ei itse voi vaikuttaa, ei kannata liikaa surra - ja sää jos mikä on sellainen. Sillä mennään, mitä annetaan! Ja onhan tämä ollut vaihtelua viime vuosien sateisiin ja viileisiin kesiin.

Tempaisin tässä päivänä eräänä taas pikku reissun yli maakuntarajojen, kun koukkasin mutkin Oulujärven toisella laidalla, eli Vaalassa. Ja missäs muualla siellä, kuin Pänikässä & Piirongissa. Etsinnässä oli vähän rekvisiittaa meidän lokakuussa pidettäviin juhliin ja kokemuksesta päättelin, että täältähän sitä voisi löytyä.

Tänne kun astuu kameran kanssa sisään, on aina edessä sama ongelma...nimittäin se, ettei saa otettua kuvia kun sitä jää haavi auki ihmettelemään kaikkea tavaran paljoutta. Siinä ihastellessa kameralla kuvaaminen unohtuu tyystin ja kun välillä muistaa ottaa jonkin otoksen, ei osaa päättää mitä kuvaisi, kun kuvattavaa on kaikkialla.

Aivan sama montako kertaa liikkeen kiertää päästä päähän, niin joka kerta löytyy taas jotain uutta mitä ei edellisellä kierroksella tullut huomanneeksi. Koska myynnissä on sekä uutta että vanhaa, koskaan ei etukäteen tiedä mitä eteen sattuu milläkin kertaa.

Loputon aarreaitta!

Koska myynnissä on sekä uutta että vanhaa, voi vastaan tulla mitä vain ja monta kertaa onkin löytynyt jotain sellaista, mitä on pitkään etsinyt jo muualta. Siksi tänne tuleekin palattua aina uudelleen ja uudelleen!

Löysin hyllystä myös tällaisen nostalgisen puhelimen omasta nuoruudesta...legendaarinen Nokian 5110, samanlainen oli minun ensimmäinen matkapuhelin jonka ostin yläasteen 8. luokalla vuonna 1999. Seuraava olikin sitten mansikanpoimintatienesteillä hankittu 3310 kesällä 2001.

Vanhaa kameraakin olisi ollut