Mikä tässä maksaa?

Päivitetty: 30. jouluk. 2019


Niin paljon kuin tätä työtä tykkäänkin tehdä, valitettavasti sitä ei pitemmän päälle voi tehdä ilman rahallista vastinetta. Joku joskus keksi, että raha tätä maailmaa pyörittää ja sitä tarvitaan, kun laskujen eräpäivät lähenee. Kaikki varmasti tietävät sen tunteen.

Ajattelin avata omasta vinkkelistä tarkemmin sitä, mistä laskutettavat hinnat oikein muodostuvat. En voi puhua tässä kuin omasta puolestani, vaikka yrittäjillä tietyt, lakisääteiset menot toistuvatkin saman kaavan mukaan - kulurakenne on jokaisella silti erilainen ja se, minkä hintaiseksi kukin oman työnsä arvon määrittelee, vaihtelee.

Otetaan esimerkiksi peruskuvaus, jota sovellan esimerkiksi potretti-, lapsi-, perhe- ym. vastaaviin kuvauksiin. Tämän kuvauksen hinta on 150 e (1.7.2018 alkaen) sisältäen 1 tunnin valokuvausta, kuvien peruskäsittelyn ja 5 kpl asiakkaan vedoksista valitsemia kuvia digimuodossa.

Aikaa koko homman purkittamiseen kuluu ajomatkasta riippuen vähimmillään 2 tuntia = 1 tunti kuvausta ja toinen editointia. Koska kuvaukset usein ovat vaihtelevissa paikoissa, matkat mukaan lukien kokonaisaika on lähemmäs 3 tuntia. En useinkaan ota samalle päivälle useampia kuvauksia - joinain harvoina sesonkipäivinä (kuten ylioppilaiden valmistujaispäivä) maksimissaan 3 kuvausta, ja niidenkin väliin pitää jättää aikaa kaiken varalle, jos jotain sattuu että jää hieman pelivaraa.

Kun tuon 150 e jakaa 3 tunnille, tuntipalkaksi siitä jää 50 e/h, mikä itsellä on tunnin työstä laskuttamani vakiohinta. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä on pitkä lista erilaisia kuluja, jotka syövät katetta. Näitä ovat mm. heti päältä raapaistava 24 % arvonlisävero, yrittäjän eläkevakuutus eli YEL, kirjanpito, kalustohankinnat, lisenssit ja ohjelmistot, polttoaineet ja muut auton kulut, jäsenmaksut, vakuutukset, nettisivujen palvelintilamaksut, markkinointikulut jne.

Karkeasti arvioiden yrittäjälle jää käteen noin 1/3 laskutettavasta summasta. Eli 50 e:sta käteen jää noin 17 e. Tästä noin 3 tuntia vievästä työrupeamasta ja 150 e laskusta jää siis noin 50 euroa, millä katetaan sitten muu eläminen ja yritystoiminnan ulkopuoliset laskut.

Jokainen voi laskea, montako 150 e laskua täytyy tehdä kuussa, että käteen jää saman verran kuin keskivertopalkansaajalla. Jos palkkatyöstä jäisi käteen nettona 1500 e/kk, täytyisi näitä kuvauskeikkoja olla vastaavasti kuussa 30 (30 x 50 e = 1500 e). Eli yksi joka ikinen päivä, ilman vapaapäiviä.

Koska tämä työ vaatii rutkasti luovuutta, ei sen tekeminen tapahdu samalla tavalla sormia napsauttamalla kuin moni muu työ, eikä sitä voi niin ollen tehdä "liukuhihnalta". Kyllä rakkaus mitä tahansa työtä kohtaan karisee kovalla kädellä, jos sen antaa viedä itsestä kaikki mehut. Haluan säilyttää intohimon ja luovan kipinän tätä työtä kohtaan, ja siksi on olemassa limitti, paljonko tätä työtä voi leipiintymättä tehdä. Tämän takia osa omasta toiminnasta ja tulonlähteistä suuntautuukin kuvatuotteisiin, kuvittamiseen ja muuhun oheistoimintaan. Ei ole niinsanotusti kaikki munat samassa korissa.

Moni avioon aikova hätkähtää tutustuessaan tarkemmin hääkuvausten hinnoitteluun. Jos haluaa ikuistuttaa tärkeän päivänsä ammattilaisella, hintaa sille lystille kertyy väkisinkin useampi satanen. Joskus summa kipuaa nelinumeroiseksikin. Taas kerran todettakoon, että niin kivaa kuin rakastuneiden kuvaus onkin, ei sitä voi ilmaiseksi tehdä - ellei sitten hanki palkkatyötä ja siirry kuvaamaan harrastuksena. Valtio pitää visusti huolen, että se omansa välistä ottaa (ja me kaikkihan siitä toki hyödymme).

Monelle tulisi yllätyksenä jos tarkemmin perehtyisivät siihen, millainen urakka hääkuvien ottamisessa on. Esimerkiksi aika yleinen kesto yhden päivän hääkuvauksille on 8 tuntia, ja se koko aika on oltava skarppina, tilanteen tasalla, ennakoitava tulevaa ja kuljetettava painavaa kalustoa kaulalla (se oikeasti muuten painaa). Ympäröivä maailma näyttäytyy kuvaajalle vain kameran etsimen kautta. On oltava salamana paikalla, jos tulee yllätysohjelmaa jota ei kuvaajallekaan ole informoitu. Löydettävä aina se oikea kuvakulma ja oikea valaistus, rukattava säätöjä tuon tuosta uusiksi. Vaihdeltava objektiiveja tarpeen mukaan (yksi kun ei todellakaan käy kaikkeen). Oltava valmiina kun tilanteet elää hektisen päivän aikana koko ajan. Kuvia tulee otettua helposti muutama tuhat kappaletta. Se on hyväkuntoisellekin fyysisesti kova ponnistus ja kieltämättä pääkoppakin käy kovilla kierroksilla.