Viimeksi havainnollistin värikuville tehtävää editointia, ja kuten sanottua, nyt on vuorossa mustavalkokuvan käsittely. Jokaisella kuvaajalla on oma tyylinsä muokata kuvia, ja toiset harrastaa sitä rankemmalla kädellä kuin toiset, jotka haluavat pitää kuvan mahdollisimman aitona.
Jokainen tyylillään!
Kuitenkaan kameran automatiikallakaan otettu kuva ei ole "aito". Se on japanilaisen insinöörin näkemys; kameran arvio siitä miltä kuvattu tilanne voisi optimaalisesti näyttää - mikä on usein kaukana siitä millainen näkymä oikeasti kuvaushetkellä oli. Automatiikka ei ole virheetön, eikä se aina osaa ottaa huomioon kaikkea mitä etsimen edessä näkyy. "Aidon valokuvan" määritelmä on siis mielestäni hyvin häilyvä. Itse haluan käsitellä kuvia niin, että erilaisilla värisäädöillä haen niihin sen tunnelman, joka minulla itselläni oli mielessä painaessani laukaisinta kuvaushetkellä tai tarinan, jonka haluan kuvalla kertoa. Etenkin kuvatessa raakakuvia pakatun jpg-formaatin sijaan se on näppärää, koska silloin pelivaraa editoinnille on rutkasti enemmän. Nykytekniikka mahdollistaa myös hyvin luovan ja taiteellisen käsittelyn kuville, joten miksei sitä kannattaisi hyödyntää?
Tämä blogikirjoitus ei ole niinkään heitä varten, joille kuvankäsittely on tuttua hommaa, kyse on kuitenkin aika perusasioista - tein tämän etupäässä konkreettiseksi selvennykseksi niille kuvausasiakkaille, jotka eivät ole kovin perillä kuvankäsittelyn mahdollisuuksista. Usein kysyessäni asiakkailta toiveita siitä, miten he haluaisivat kuvia käsiteltävän, saan vastakysymyksen, että mitä niille oikein kaikkea voisi tehdä? Paljonkin! Toki myös vaativampia editointeja pystyy tekemään jos tarve on, mutta tässä keskitytään nyt lähinnä ihan perus-värisäätöihin, joilla niilläkin pystyy vaikuttamaan kuvan tunnelmaan huomattavan paljon. Katso vaikka!
Tämä kuva on viime kesänä otettu värikuva, jota ei isommin ole käsitelty. Siitä voisi tehdä monenlaisia värivariaatioita, vaikkapa edellisessä blogikirjoituksessa esiteltyyn tyyliin, mutta oletetaan, että asiakas haluaa kuvan mustavalkoisena. No sehän onnistuu. Tämän voisi toteuttaa toki ihan vain kääntämällä kuvan käsittelyvaiheessa mustavalkomuotoon.
Silloin siitä tulee tällainen:
Ihan kiva kuva, mutta tehdäänpä siitäkin vähän erilaisia vaihtoehtoja.
Mustavalkokuvan käsittelyn ei tarvitse olla niin - no, mustavalkoista.
Tässä yksi, vähän paranneltu versio, jossa on lisätty kontrastia ja valoa.
Alla on sama kuva muokattu sekä tummaksi että vaaleaksi.
Lisäksi mustavalkokuvassakin voi tehdä värikohtaisia säätöjä. Alla on esimerkiksi säädetty kuvan vihreän värin valoisuutta äärilaidasta toiseen. Kuva säilyy muutoin ennallaan, mutta kaikki kuvan vihreät sävyt muuttuvat. Samalla periaatteella voi muokata kaikkia muitakin kuvassa esiintyviä värisävyjä - jotka käsittelyohjelma tunnistaa vaikka kuva onkin käännetty mustavalkoiseen muotoon.
Mustavalkokuvaankin voi laittaa vähän sävytystä mukaan. Tässä muutamia vaihtoehtoja:
Jos joku elementti kuvassa häiritsee kovasti, niitä voi usein poistaa. Jos vaikkapa kuvan aidan haluaa häivyttää näkyvistä, sekin on mahdollista, kuten alla näkyy.
Joskus kuviin väkisinkin tulee joitain ei-toivottuja asioita tai esineitä mukaan, kuten liikennemerkkejä, roskia, kuvattavan kasvoilla oleva arpi, koiran rumasti repsottamaan jäänyt talutushihna tai muuta vastaavaa. Sellaisten ei kannata antaa pilata muuten hyvää kuvaa, joten onneksi useimmissa tapauksissa niiden häivyttäminen on helppoa.
Vaikka rakastan kuvata aitoja hetkiä, aitoja tunteita ja tilanteita, joita ei ole turhan paljoa lavastettu, niin suhtaudun itse lopputuotteeseen eli kuvaan vähän kuin taulupohjaan. Se on taideteos, jonka katsojalle välittyvä tunne ja tarina on sen käsissä, joka kuvaa "maalaa" eli muokkaa. Sen ei todellakaan tarvitse olla inhorealistinen toisinto todellisuudesta.
Tällaista tähän väliin. Aurinkoisia kevätpäiviä!
Anu