Syyskiireitä

Päivitetty: 30. jouluk. 2019


Heti alkuun kiitos kaikille kuviaan & kuvitustöitään odottaville kärsivällisyydestä ja anteeksi kaikille lähemmin tunteville siitä, että olen ollut jopa normaalia vähemmän tavoitettavissa viime aikoina.

Jokainen varmaan tietää tunteen, kun sitä kaipaisi hieman lisää tunteja vuorokauteen. Sitä on ollut ilmassa täälläkin, kun taas käytäntö vesittää sen teoreettisen harhaluulon, että yhden ihmisen resurssit olisivat rajattomat. Aina sen faktan kerta toisensa jälkeen karvaasti luulee oppineensa, kunnes unohtaa taas oppiakseen pian uudelleen - päättymätön kierre. Mutta minkäs teet, kun niin paljon mielekästä hommaa on tyrkyllä!

Sanotaan, että laiskat ne töitään luettelee, mutta puolustautuakseni tässä lyhyt tiivistelmä viime aikojen aikavarkaista:

lukemattomat valokuvauskeikat (pahin kesältä kertynyt editointijono pian selätetty!), uusien korttimallien ja muiden kuvatuotteiden (kuten vuoden 2018 seinäkalenterin) työstäminen (Linnapaperi on painattanut ne juuri ja ovat nyt tulleet myyntiin), Paltaniemen tilan päärakennuksen remontti (vanhan 1800-luvun kamarin täysimittainen uudistaminen & savusaunan katon korjaus), erilaiset tuunausprojektit (autotalli on nikkarointiaihioita puolillaan), piirustustyöt (tänään aloitin myös kauan kaihoamani piirustus- & maalauskurssin), liikuntaharrastukset (ilman kuntosalin irtiottoja ja pitkiä juoksulenkkejä ja raitista ilmaa pää ei pysyisi menossa mukana), Suomen BMW-kerhon hallituksen jäsenen & tiedottajan tehtävät (eilen sain lehteen tulevan materiaalin kasaan illalla klo 22.30 ja tänään meni lehti painokoneeseen, eli eihän tässä kiirekään taas tullut..) ja monet, monet muut askareet.

Siinä kun välillä siivoaa, kokkaa, leipoo, muistaa ottaa vitamiinit, nukkua ne suositellut 8 tuntia yössä, olla hyvä äiti ja rakastava puoliso ja hoitaa muut yhteiskuntakelpoisen kansalaisen velvollisuudet, niin saa olla jo melkoinen superihminen. Mutta onneksi täydellinen ei tarvitse olla! Kävin jo taannoin läpi sen loppuunpalamisen, joka liiallisesta suorittamisesta suurella todennäköisyydellä seuraa, ja osaan lukea varoitusmerkkejä. Kaikkea tätä olen tehnyt omien voimavarojen rajoissa ja niin, että mikään ei tunnu pakkopullalta, joten sen suhteen ei hätiä mitiä. Täytyy vain tasapainoilla omien tuntemusten mukaan. Tehdä asioita niin, että niistä saa enemmän kuin itse antaa (enkä nyt puhu rahasta vaan paljon henkisemmästä pääomasta).

Parin välivuoden jälkeen Kajaanissa järjestettiin taas perinteiset maalaismarkkinat, tällä kertaa uudistettuina Nälkämaan markkinoina. Entinen opinahjoni Seppälän maatalousoppilaitos (jonka käymisen aloitin 2001, eli jo 16 vuotta sitten, kyllä aika rientää!) pisti pystyyn kaikkien aikojen kinkerit, ja nähtävää oli joka mielihaluun. Myynti- ja esittelykojuja, tervahauta-työnäytös, lankojenvärjäystä kasviväreillä, talutusratsastusta, latokahviota, uudistuneen Impilinnan esittelyä, vaikka sun mitä.

Pekka Heikkisen tervaleipää tarjolla